Hiljaa hivuttavalle lämmönnousulle alkutalven harmaassa myrskyssä vetää kurjuuden puolesta vertoja oikeastaan vain keskikesäinen angiina. Sekin on tullut koettua. Puolikuntoinen, puolitehoinen, joka kohdasta himmennetyin lyhdyin käyvä olo, jossa ei maistu bloggaus, vaikka aiheita olisi; jossa ei jaksa lukea, vaikka keskeneräisten kirjojen pino kasvaa koko ajan; jossa ei jaksa tuijottaa keskipäivän uusintoja tv:stä eikä leffoja videoilta. Turhuutta liian monenteen potenssiin. Vaikka tajuaa, että asiat voisivat olla paljon, paljon huonommin, ei kruunu silti kirkastu. Sairastamisessa jään luokalle joka kerta.
”Kuinka monta sanaa sopii linkkitekstissä olla? Niin monta, että käyttäjä tietää mitä klikkauksen takaa löytyy”
aiheita, olisi ;)
Juu se on kato sitä itseironiaa, joka avautuu harvoille, mutta jota sopii sairaanakin harrastaa. ;-) En kuitenkaan ihan lyönyt lekkeriksi – oli siellä sentään titlet!
Itseironia on terveyden merkki!