Ihan heti ei tulisi mieleen yhdistää paniikkikohtausta ja web-suunnittelua, mutta hetken miettimisen jälkeen ajatus onkin aika looginen. Paniikki on ihmiselle varsin tavanomainen tunne, joka joskus voi olla kohtalokas. Verkkosivuilla panikoitumiseen kukaan ei ole todistettavasti kuollut, mutta muualla asia on toisin. Siitä kertoo Bruce Tognazzinin kolumni Panic! How it Works and What To Do About It: ”When we create technologies that do not conform to the rules of the natural world, we increase the odds of panic. […] When we create technologies where similar actions produce dissimilar results, such as placing a brake and accelerator pedal side-by-side, to be actuated in the identical manner by the identical limb, people will periodically die.”
Verkkosivujen tai ohjelmiston parissa negatiivinen odottamaton tapahtuma saa yleensä aikaan sen, että käyttäjä ottaa jalat alleen: surffaa muualle tai buuttaa koneen. Useimmiten palveluntarjoaja ei saa koskaan tietää tätä, ellei käyttäjä siten vaivaudu jättämään palautetta. Jossain vaiheessa käyttäjien kiusaaminen saattaa kuulua kassakoneen vähentyneenä kilinänä. Paniikinaiheuttajiakin voisi välttää käyttäjätesteillä, ei se sen kummempaa ole: ”User testing is actually ideal for discovering fearful elements of a website or traditional application because your test-subject users are already frightened. They typically find themselves in unfamiliar surroundings and, regardless of all your gentle prefacing, believe they are being watched by these perfect strangers to see exactly how stupid they are. What could be more panic-provoking?”
Paniikkiherkkänä ihmisenä saan nykyisin koneen kuin koneen tilttaamaan joka kerta, kun varomaton klikkaus aloittaa Adobe Acrobatin latautumisen. Käsittämätöntä, miten yksi ohjelma voikin olla niin sietämätön – ja yhtä lailla käsittämätöntä, mikseivät ihmiset vaivaudu kertomaan käyttäjille minkälainen dokumentti linkin takana luuraa. Jos jotain vihaan, niin niitä hämäyslinkkejä, joista ei voi päätellä yhtään mitään siitä, avautuuko linkistä html-sivu, word-dokumentti vai jotain ihan muuta. Mrr!
