Guardianin erikoisraportissa katsotaan tulevaisuuteen, tarkemmin sanottuna maailmaan vuonna 2020. Silloin työelämässä tarvitaan ennen muuta joustoa ja monipuolista osaamista samalla kun yrityksistä väki vähenee ja toimistot pienenevät: ”Many people will work as employed freelancers. People will be trained to work on a wide range of different projects, liaising with experts outside the company when additional help is needed. Companies will be smaller and more specialised.”
Etätöiden tekeminen on siis voimissaan, mikä on hyvä uutinen ympäristölle, kun työmatka-ajo vähenee ja energiaa säästyy. Toimistoaika on tarkoitettu vain tapaamisille, sillä kaikki mitä voidaan tehdään kotoa käsin. Yllättäen kuitenkin työsuhteet ovat pidempiä, ja kaikesta voidaan neuvotella: ”We are likely to stay in our jobs for longer as we learn and develop within the company, and so become less likely to look for another job. Keeping staff is vitally important in the service sector, and […] employers will finally have woken up to the paradox that to keep someone on, you need to keep developing in them precisely those skills that would equip them to leave and find a job elsewhere.”
Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Tulevaisuudenkuva on suurimmalta osalta varsin ruusuinen, mutta ovatko työntekijät silti tyytyväisiä? Eivätpä tietenkään. Mitä enemmän saadaan, sitä enemmän myös vaaditaan, eivätkä työnantajat tahdo pysyä mukana kyydissä. Vaikka kehitys kehittyy ja olosuhteet muuttuvat, voi silti luottaa siihen, että työn ja vapaa-ajan välinen ero säilyy ainakin henkisellä tasolla: mikään työ ei voita siviilielämän riemuja. Ja niinhän sen pitääkin olla.
Jotenkin ihmeelliseltä tuntuu ihmisten optimismi ja etenkin futurollgien maalailu kaikesta hyvästä. Jos haluaa pitää mustaa hattua päässä, tulee mieleen ne velvollisuudet ja haasteet mitä joustava, yksilöllisyyden hyväksyvä työkulttuuri edellyttää.
Mikään ei tule ilmaiseksi ja luulen, että vaihdossa menee todellinen itsensä vapaaksi tekemisen ajatus: Vapaa-aika hämärtyy työstä. Asiantuntija, määrittelytyön lisääntyminen vie mahdollisuuksia vanhoilta seurannan ja mittauksen muodoilta – mutta tuo tukun uusia.
Millä perustellaan asiakkaille, työnantajille työn arvo. Vastuu valuu alaspäin ja jos työnantajien on perusteltava joustavuutta asiakkailleen, perustelua vaaditaan myös työntekijöiltä. Miten se tapahtuu – entiedäenkävälitäkkääntietää.