Jos työsarkaa on ollut jo käytettävyysperiaatteiden ymmärrettäväksi tekemisessä, on saavutettavuus kaksinverroin hankalampi käsite. On vaikeaa käsittää asian tärkeys, jos se ei jollain tavalla kosketa itseä. Silloin on turhaa ja turhauttavaa perustella saavutettavuusperiaatteiden noudattamista suuremmalla lukijakunnalla ja yhteensopivuudella erilaisten päätelaitteiden kanssa. Kuka nyt oikeasti surffailee ilman kuvia ja käyttää ruudunlukuohjelmaa?
Mutta kappas kepposta, jos jo aikaisemminkin olin ymmärtänyt saavutettavuuden tärkeyden, niin viime aikoina se on todella konkretisoitunut. Jatkuva vaihtelu läppärin näytön, normaalin monitorin ja kännykän selaimen välillä on pakottanut kiinnittämään asioihin huomiota aivan eri tasolla kuin aikaisemmin. Viimeisin muutos oli se, kun uuden työpisteen myötä sain karvaasti todeta, etten enää oikeasti näekään tekstiä ruudulta yhtä terävästi kuin ennen. Niinpä jouduin ottamaan käyttöön suuremmat fontit ja muutkin vippaskonstit – käyttömukavuuden kustannuksella. Vielä tässä voi itse vitsailla moniteholasien ja tekohampaiden hankkimisella, mutta yhä suuremmalle käyttäjäkunnalle vaikeudet epäsaavutettavien sivujen kanssa on tosiasia, jonka kieltäminen on silkkaa lyhytnäköistä typeryyttä.
Pitempiä perusteluja voi lukea täältä: Accessibility Issues Make a Difference.
