Joskus kuuntelematta jättämisestä saa maksaa, sanoo ahkerasti kolumneja raapustava Tognazzini: The High Price of Not Listening. Tosin tässä ei ole kyse kasvokkaisesta toiminnasta, vaan niistä tilanteista, kun verkkopalvelusta on evätty palautteenjättömahdollisuus: ”Companies need to establish direct feedback from their customers all the way back to their development teams. […] I know the teams want feedback because I’ve worked on those teams and have had to drag information out of the groups that received the complaints. They were terrified to bother us with it, not realizing how valuable – and valued – this information actually is.”
Hassua muuten miten silloinkin kun palautelomake on kiltisti verkkoon asti saatettu, tuntuu vastaanottaja olevan kertakaikkisen hämmentynyt siitä, että joku todellakin lomaketta käyttää. Ei ole ihan pari kertaa, kun olen saanut vastauksen todella kauan viestin jättämisen jälkeen, ja puolet sisällöstä on ollut selittelyä ja pahoittelua. Just joo. Vähän toisenlainen, mutta sitäkin hupaisampi tapaus sattui pari viikkoa sitten, kun lähestyin Työterveyslaitosta kysellen tarkempia tietoja eräästä tutkimuksesta, josta raportoitiin iltauutisissa. Vastauksen lähettänyt talon viestintäpäällikkö ei ollut koskaan tv-uutisesta kuullutkaan. Sillä lailla.
Muistan aina h/murhaavan tehokkaat haukotuksesi-
ymmärsi tällainen höpöttäjäkin edetä asiassaan :))
Uijui, jos minä haukottelen päin naamaa, niin silloin on jo asiat huonosti! Normaalioloissa haukottelen korkeintaan ajatuksissani…
Auts – tuo sattui! Täytyy taas ns. kasvaa ihmisenä ;)