Mukavaa, kun ystävät syöttävät aiheita bloggaamiseen. Tässä yksi. Joku UCLA:n leffaopettaja oli kehottanut opiskelijoita listaamaan nopeasti ja sen ihmeempiä ajattelematta 5 suosikkileffaa ja sen jälkeen kertomaan jokaisesta pääpointin. Professorin mukaan on hyvin todennäköistä, että jokainen elokuva kertoo pohjimmiltaan samaa tarinaa, joka on sama kuin sinun tarinasi. Leffakouluhömppää?
Minulla on aina ollut suuria vaikeuksia listata suosikkielokuvia edes kahta kappaletta: kirjat ja biisit ovat vetäneet pidemmän korren. Toisekseen elokuviakin on ainakin kahta lajityyppiä: niitä, joita katsotaan aina vain uudestaan laadusta välittämättä (feel good movies), ja niitä, jotka ovat nk. arvostettuja. Useimmat jälkimmäiseen kategoriaan laskettavat elokuvat olen nähnyt tasan kerran, todennut hyviksi ja nauttinut, mutta en välttämättä aio katsoa niitä enää koskaan uudestaan. Fiilistelyleffan sen sijaan voi katsoa vaikka sata kertaa ja tiskata siinä samalla, ja aina siitä tulee yhtä lailla kotoisa ja rento olo.
Jos siis nyt pitäisi luetella nopeasti viisi elokuvaa edellämainituista kategorioista välittämättä, lista näyttäisi varmaan tältä: Matrix, Noidat, Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Magnolia ja Dirty Dancing. Leffojen juonia en jaksa tähän tiivistää, mutta jos joku kyökkipsykologi haluaa näiden perusteella kertoa mikä minun elämäntarinani on, niin olen kuulolla!
En ole nähnyt Magnoliaa, mutta muissa elokuvissa on selkeä rakenne. Tapahtuu muukalaisen tuleminen skenelle:
Matrix – Neo tulee ”todelliseen maailmaan”, kun hänet herätetään illuusiosta ja tämän jälkeen hän saapuu takaisin keinotodellisuuteen.
Noidat – Jack Nicholsonin näyttelemä Darryl Van Horne saapuu pikkukaupunkiin ja saa koko mesta aivan sekaisin.
Neljät häät ja yhdet hautajaiset – Andie MacDowellin näyttelemä nainen tulee Hugh Grantin maailmaan ja pistää sen sekaisin pahemman kerran.
Dirty Dancing – Nuori hento tyttönen saapuu tanssin maailmaan.
Ja mitä kaikki tuleminen ja saapuminen edellyttää? Matkalla olemista. Siis MATKALLA :-o
No VAU. Eivät menneet hukkaan filosofian opinnot! Magnolian yhdeksän päähenkilöä ovat tosiaan matkalla jos ketkä, ja siinä sivussa taivaalta sataa sammakoita. Taitaa muuten olla ainoa näkemäni päälle kolmituntinen elokuva, jonka aikana en haukotellut leukoja sijoiltaan.
Aivan! Filosofia antaa edellytyksiä ymmärtää kokemusmaailmaa hieman toisesta vinkkelistä, jos vaan on lahjoja katsoa kieroon.
Uskomatonta. Kaikki noista tippuvat myös meikäläisen top-10 listalle. Myös Dirty Dancing, josta olen saanut kuulla useampaan otteeseen: ”Et SINÄ voi tykätä tollasesta skeidasta!”
Heli, meillä on kai vain jotenkin poikkeuksellisen hyvä maku… ;-D