Odotan parhaillaan erään www-sivuston uudistuksen kaatuvan saavutettavuusmielessä a) siihen, ettei ole aikaa koodata sivuja standardien mukaisesti oikein sekä b) siihen, että disaineri pelkää saavutettavuuden huomioimisen tekevän sivuista tylsää katsottavaa, vrt. Nielsen. Säälittäviä tekosyitä.
Visual vs Structural -kirjoituksessa käsitellään samaa asiaa: ”[…] it is much easier to comply with the requirements for accessibility if you start with the structure and then apply the design to that. Trying to force a laboured structure to fit a given design is doomed. […] Accessibility is in no way in opposition to aesthetics or innovation. It is very possible to use Flash on an accessible site, as long as you provide the corresponding information in another way.” Mutta useimmiten saavutettavuus tuntuukin olevan asennekysymys.
[Lähde: 456 Berea Street]
Standardien mukaisen koodin vääntäminen vie aivan yhtä paljon aikaa kuin standadittomankin koodin. Kaikki riippuu siitä, että millä tavalla koodia on alettu vääntää alussa.
Ja mitä disainariin tulee, niin … niinpä niin.
Paitsi jos disaineri ei tiedä mitään saavutettavuudesta eikä ole koskaan katsonut konepellin alle. Silloin aikaa saa varmasti tuhrautumaan perusasioiden opetteluun, ja siihenhän ei yleensä ole resursseja aikataulujen puristuksessa.