Steve Krugin kirja Dont Make Me Think: A Common Sense Approach to Web Usability löytyy varmasti useimpien käytettävyysammattilaisten, jos kohta muidenkin käyttöliittymien kanssa tekemisissä olevien hyllystä. Kirjassa korostetaan käyttöliittymien intuitiivisuutta ja helppokäyttöisyyttä – sen sanoma tiivistettynä on se, että järjen käyttö on sallittu silloin, kun käyttöliittymiä suunnitellaan. Andrei Herasimchuk lukee kirjaa tieten tahtoen kuin piru raamattua: Please make me think! Potential dangers in usability culture.
Kirjoituksessa pohdiskellaan sitä, josko käyttäjää sittenkin pitäisi kannustaa käyttämän aivojaan ja ajattelemaan niin, ettei kaikea tarvitsisikaan suunnitella pienimmän yhteisen nimittäjän ja kokemattomimman käyttäjän mukaan. Onko käytettävyyden maksimoinnista enemmän haittaa kuin hyötyä? ”Should your design work require your users think? […] By advancing the notion that almost everything should be obvious, is usability dangerous to the world at large?”
Pitkien aasinsiltojen kautta Herasimchuk päätyy vetämään viivoja käytettävyydestä massakulutukseen: jos kaikki helppoa, mitään ei tarvitse ajatella, sen kun vain on, käyttää ja kuluttaa. ”We make things so easy to use, do, digest and process these days that were faking out Darwin and cheating Mother Nature, getting what we want regardless of the cost to ourselves or the planet.” Onko siis oikein edellyttää käyttäjältä jotain, onko kaiken tarpeen olla helppoa kaikille ja missä raja kulkee?
Veteenpiirrettyjä viivoja mietittäväksi.
