Olen useaan otteeseen mesonut flow-ilmiöstä; tunteesta, kun on niin uppoutunut johonkin toimintaan, että ulkoinen maailma tuntuu katoavan (lisää aiheesta: Flow). Tämän virtauskokemuksen saa kokea ihan liian harvoin, eikä se ole yleinen varsinkaan tietokoneen ruutua tuijottaessa. Valitettavasti. Mutta voisiko käyttöliittymiä kehittää niin, että optimaalisia käyttökokemuksia syntyisi enemmän?

Interfaces for Staying in the Flow -artikkelissa kerrataan Csikszentmihalyin flow-teorian perusteet ja sovelletaan niitä käyttöliittymätasolla. Tarkastelun kohteina ovat etenkin nämä viisi virtauskokemuksen ominaispiirrettä:

  1. Haasteellisuus ja vaativuus
  2. Keskittyminen ilman keskeytyksiä
  3. Kontrollin säilyttäminen
  4. Nopeus ja palaute
  5. Ajan muuttuminen

Monet piirteet ovat samoja kuin mitä esim. Nielsenin heuristiikoissa: käyttäjän kontrolli, nopeus ja palaute – tuttuja periaatteita kaikille käyttöliittymien suunnittelijoille. Haasteellisuuden vaatimus ei olekaan niin yksiselitteinen: ”While it may well be reasonable for a task to be challenging, it doesn’t seem reasonable that we should encourage interfaces and tools to be hard to use.” Tärkeämpää on tarjota noviisille tarpeeksi helppo käyttöliittymä, joka kuitenkin antaa kokeneemman käyttäjän toimia tehokkaasti. Keskittymistä tukee parhaiten se, ettei lyhytkestoista muistia kuormiteta liikaa tai keskeytetä käyttäjän toimia esim. turhilla animaatioilla.

Mutta entä tunne ajan muuttumisesta? Se lienee lopulta monen eri tekijän summa, jota ei voi tuosta vain käyttöliittymään liimata. Ainakin tehtävän vaikeusaste ja mahdollisuus tehtävän suorittamiseen keskeytyksettä vaikuttavat tunteen syntyyn. Kirjoittajaa lainatakseni: ”My vision of computer interfaces is that they become tools in the best sense – that they become an invisible extension to our body, so we can apply them to our work with just barely being aware that we are doing so. Computers should be able to help us concentrate on our work, without concentrating on the computer.”