Aina kun jokin asia saa positiivista julkisuutta, sitä seuraa väistämättä vastareaktio. Blogien ja bloggaamisen uutisoinnin määrä on jyrkässä kasvussa, joten ei liene mikään ihme, että se herättää myös vastustusta. Ensin urheilijoilta kiellettiin bloggaaminen olympialaisissa, ja sitten kohua herättivät rapakon takana puoluekokouksista raportoivat, virallisesti tehtäväänsä hyväksytyt bloggaajat. Mutta sekin oli paremmin kuin briteissä, jossa työväenpuolueen tulevaan konferenssiiin hyväksyttiin bloggaajia tasan nolla – näin kertoo artikkeli Guardianissa.
No, se tuskin bloggaajia estää: ”Labour may not be interested, but it looks like it’s going to happen anyway. Brighton’s beach front is awash with free wireless internet access – though it would be nice if someone could provide a wireless zone inside the hall. Various bloggers, from individual Labour councillors to the thinktank Demos, have committed to writing up what they see. […] Even if Labour decides to follow the International Olympic Committee’s heinous example and ban delegates from blogging on pain of expulsion, there are enough observers out there to do the job. The big question, of course, remains whether or not it will make a difference to politics in Britain.”
Tässähän tulee samanlainen olo kuin alaikäisenä baariin livahtaessa. Ollaan me vaan niin arvaamatonta porukkaa!
