Seitsemän tuntuu olevan jotenkin suosittu numero viime päivien käytettävyysaiheisissa jutuissa. Tunnetuin tähän numeroon liittyvä teesi on ”seitsemän sääntö”, jonka mukaan www-sivulla olevien linkkien määrän tulisi olla maksimissaan seitsemän, mielellään vähemmän. Suurempi määrä kuormittaa muistia liikaa.
Ihan yksiselitteistä tämä ei kuitenkaan ole. Cognitive load and the rule of seven (or how many is too many) palaa samalle astialle ja summaa käyttäjäkokemuksen kannalta keskeiset asiat linkkien määrään liittyen. Lyhyesti: se on käyttäjästä kiinni mikä toimii, eikä voittonumero välttämättä ole seitsemän. Tai 42.
7+-2 -sääntö on jännä ja toimii ainakin joissakin tilanteissa. Opiskeluaikana yritettiin toistaa koetta, johon sääntö viittaa. Lueteltiin kirjaimia tai sanoja, jotka piti toistaa myöhemmin. Vaihteluväli osui kummasti 5-9 muistetun väliin. Paitsi, jos kyseessä oli numerosarjat. Silloin yksittäisiä numeroita muisti selkeästi enemmän, koska pää alkoi sarjoittaa niitä puhelinnumeroiden tapaan: 050 123 987 456 jne.