Helismaa-palkinto Martti Syrjälle, kertoo Hesari. Ilmeisesti yksi uusi biisi kymmenessä vuodessa, vanhoja lämmitellyt megakonsertti kotinurkilla ja muuna aikana herätetty kyseenalainen julkisuus alkoholijuomia nauttimalla riittävät. Tai ehkä tarkoituksena on potkia Marttia persuksille, että levy joskus valmistuisi. Eiköhän samantien palkita myös kaikki kotimaiset olympialaisissa turisteeranneet urheilijat. Tai ehä mie tiiä.
Olen kanssasi eri mieltä. Martti Syrjä on sanoittanut keskeistä suomalaista laululyriikkaa jo yhden ihmisen edestä, joten. Tekstit puhukoon puolestaan, jos ei teot sitä tekisikään.
Oikeassa olet. Tarkoitukseni olikin vähän provosoida nähdäkseni mitä mieltä asiasta ollaan. Mutta sitä en ymmärrä miksi nämä palkinnot jotenkin tuntuvat tulevan aina ”väärään” aikaan – tällä kertaa ei sentään onneksi postuumisti.
Olen kanssasi samaa mieltä, vaikka oletkin eri mieltä, tai siis..
Palkinto taisi tulla, kauniisti sanottuna, modernista kansanmuusikkoudesta, eli koska väki tykkää, niin. Ajankohtaisuus se on palkintojenkin elinehto.
Joo ei Martissa tai lyriikoissaan mitään vikaa ole. Mutta se ärsyttää, että palkitaan joku laakereillaan lepäilevä megatähti vain siksi, että tähti on osoittanut lieviä virkoamisen merkkejä ja että palkinto saa sillä julkisuutta. Olisihan noita aktiivisempiakin (ja mielestäni parempia) ”suomalaiseen laulurunouteen” panostajia olemassa.
Kommenteistanne saan sellaisen käsityksen, että teillä on palkinnon myöntökriteerit tiedossanne: Iitselläni oli aikaisemmin ollut sellainen käsitys, että palkinto myönnetään (suunnilleen) elämänmittaisesta työstä viihteen hyväksi, ei niinkään mediaseksikkyyden perusteella, jota mielestäni osoittaa aikaisemmat valinnatkin (olisikohan ollut Vexi Salmi, Sauvo ”Saukki” Puhkila ja Jaakko Teppo) . Valitettavasti en löytänyt myöntökriteereitä netistä, mutta tästä käsityksestä kumpusi edeltävä vahva erimielisyyteni.
Minä olen myös ymmärtänyt, että palkinto tulee ennen kaikkea elämäntyöstä (ts. menneistä meriiteistä). Tässä mielessähän Syrjä sopii Helismaa-palkinnon saajaksi kuin nyrkki silmään; teknisesti hyvä ja hyvin Helismaalainen (ne loppusoinnut, ne loppusoinnut) sanoittaja, joka on merkittävästi vaikuttanut (jossain vaiheessa) suomirockin sanoitusperinteen syntyyn.
Leskinen olisi kyllä ollut vielä parempi ja merkittävämpi. Uudemmilla ”tähdillä” on se huono puoli, että ne eivät ole vielä vaikuttaneet genreen, ainoastaan kuulijoihin.