Luettuani käytettävyysuralle ajatumisen syitä pohdiskelevan The Joy of Usability -artikkelin jäin itsekin miettimään miksi tätä työtä teen. Taidan olla sikäli onnekas, että käytettävyysammattilaisen työ ei ole vain leipää pöytään, vaan jotain paljon enemmän – jos nyt ei ihan kutsumus, niin jotain sinne päin kuitenkin. Kuusivuotiaana pankkineiti kuulosti huomattavasti varteenotettavammalta uravaihtoehdolta.
Mutta kun tarkemmin ajattelen, niin palveluammatistahan tässäkin on kysymys. En kuvittele parantavani maailmaa, niin mukavaa kuin se olisikin, mutta jos joskus helpotan jonkun elämää, on se jo iso juttu. Introvertille ja pikkutarkalle ihmistieteilijälle tällainen puun takaa -lähestymistapa sopii paljon paremmin kuin tiskin takana oleminen. Sitäkin on kokeiltu.
