Aika monena kesänä on jo tullut kyseltyä sekä itseltään että muilta läheisiltä sama kysymys: Onko festivaalien jälkeistä elämää? Onhan sitä. Mummouden huomaa mm. siitä, että iltaisin ehtii nukkumaan jo ennen klubikeikkojen alkamisaikaa, joskus jopa viimeisen esiintyjän tahtien vielä kaikuessa kesäisessä yössä. Mutta minä olenkin järjestävän organisaation keskuudessa vain vieraileva tähti, tai ehkä ennemminkin meteoriitti. No, joku taivaankappale kuitenkin.
Mutta enpä sentään ollut ainoa mummo! Siitä todisteena tämä kuva.
