It-osaajan kieli sopii huonosti useimpiin korviin, otsikoi Digitoday tänään, ja näinhän se on. Kun tietoteknisen jargonin päälle pistetään vielä työpaikkakohtainen ja ehdottoman työkulttuurisidonnainen sanasto, on ulkopuolinen kuulija hukassa siinä missä uusi työntekijäkin. Varsinainen ongelmakohta monelle on ammattinimike, joka allekirjoittaneellakin on sellainen, etteivät siinä sukulaiset osaa edes kysyä millä hommilla hankin juustot leivälle – ja vaikka kysyisivätkin, niin osaisinkohan sitä kansantajuisesti selittää.
No, se hyvä puoli tässä on, ettei työajan ja -alan ulkopuolella tule juuri töistä puhuttua. Ja voi mikä riemu ettei seuraavan kuukauden aikana moiseen ole edes tarvetta! Sen sijaan keskityn viäntämään ihan silkkaa kotiseudun murretta.
Piäkaupunkiseuvvulle matkatessa
törmevvää jokkainen kerta
yhtteen ja sammaan kysymyksseen.
Heti kuv vaan suusa aukassee.
”Ootsie mualta?” sillä slangilla
joku solokottaa.
Ei, emmie oo mualta.
Iha kaupungissa oon suanu asusttaa.
Mie oon urppaani siti-immeinen.
Ja tuun olemmaan.
En etes ossais olla muallainen.
Minna Hirvonen: Ihmetellä pittää
(Sano se omalla murteellasi -murrerunokilpailusta)
Hyvää lomaa ja terveisiä tutuille. Jos niitä vielä on. Itse nökötän töissä koko kesän, ei päivääkään lomaa…
Ole tarkkana Joensuun torilla, joskus siellä on nähty söpöjen poikien kompastuvan katukiveykseen pelkästä katsekontaktista vaikuttuneena!
Voi hitto! Nyt sie sen menit ja todistit mitä mie oon vuoskauvet tolkuttanu näile (ja herättänt kaikelaista närää). Joensuulaiset hyö o savolaisii kaik! Ja Pohjois-Karjala se mikkää Karjala oo, Itä-Savo se o!
Nih!
Edellisel kommentoijal mie haluisi sanoo et kyl tääl kompuroi vähemmänki söpöt ja iha pelkä katsee voimal.
No johan pomppasi – olen *melkein* sanatonna :))
Oma murreosaaminen lähinnä sujuvaa ymmärrystä;
liian pedantti kotikasvatus ja lukemisen vimma nääs.
Ihanaista lomaa ja korkealentoisia tuokioita Sinulle!