Suomen virallinen rockhahmo, ”mediamörkö ja tukkajumala” Jone Nikula on ollut Nytin kolumneissa omituisen virallinen ja suorastaan virkamiesmäisen asiallinen, mutta tällä viikolla mies kirjoittaa asiaa: ”Uutislähetyksen tähtireportterin äänenpaino muuttuu, kun siirrytään EU-asioista ja osavuosikatsauksista suomalaisten rockyhtyeiden maailmanvalloitusuutisiin. Asiallisuus katoaa, ja lämpimällä ’pojat on poikia’ -äänellä kerrotaan milloin kenenkin listamenestyksestä.”
Ihan sama meininki on jatkunut juhannuksen festariuutisoinneissa, kun toimittajat ikään katsomatta ovat yrittäneet kakistella ne samat jutut vuodesta toiseen: kuinka porukka kännää festareilla, kuinka tänä vuonna aikuisiakin on uskaltautunut joukkoon, vettä on satanut ja yleisöennätyksiä lyöty. Kaikki siihen samaan sävyyn, josta kuuluu että itse ei ole tullut festareilla käytyä sitten 70-luvun ja silloinkin vain päiväsellään pyörähtämässä. Voi hyvä ihme sentään. Mutta toisaalta, niin kuin Nikula jatkaa: ”Rockkulttuurin outlaw-imago saa mukavaa sivustatukea tiedotusvälineiden luomasta kuvasta, jonka mukaan rock on jännittävää ja hurjaa touhua, jota vanhempi väki ei oikein ymmärrä.”
Niin, vanhempi väki on keskittynyt räyhäämiseen ja viinanjuontiin, mikä käy ilmi toisaalla samassa lehdessä olleesta jutusta (ei verkossa). Kun palveluntarjoajia pyydettiin vertailemaan Provinssirockin ja Tangomarkkinoiden yleisöä, kävi kaikista vastauksista selkeästi ilmi, että markkinayleisö ryyppää, rällää ja sikailee, kun taas festariväki elää kiltimmin ja osaa poistua ravintoloistakin ajallaan. Mikseivät tiedostusvälineet uutisoi tästä?
