Uuden kapineen onnellisena omistajana sen ominaisuuksiin haluaa tietenkin perehtyä mahdollisimman syvällisesti. Vielä se ei ole tuottanut pettymyksiä, mutta jotain suunnittelun kukkasia olen minäkin onnistunut löytämään. Useimmat niistä menevät arvatenkin sen piikkiin, ettei suunnittelija ole sittenkään osannut arvata kuinka ja missä kolmikymppinen täti juuri tätä kapulaa käyttää. Samasta aiheesta puhutaan artikkelissa Roller Coasters vs. Driver’s Seats: Design and the Concept of Situational Control.
Tiedättehän sanonnan, jonka mukaan tilaisuus tekee varkaan – tätä periaatetta noudattamalla sosiaalipsykologit voivat suunnitella erilaisia tilanteita päämääränä saada aikaan haluttuja reaktioita ja tietynlaista käyttäytymistä. Tuotteiden ja vaikkapa verkkopalveluiden ollessa kyseessä suunnittelijan mahdollisuudet ovat kuitenkin huomattavasti rajallisemmat: ”You can describe any type of design situation in terms of the amount of control you have over their user experience. Think of the design of a train journey. You control the passenger’s temperature, physical comfort, food, and noise levels. Now think of the design of an MP3 player. You (through your design) control only this small device in the user’s hands. The rest is unknown. The user might be in a train, or walking through New York Streets or sitting in a class. The amount of situational control that the designer has is low.”
Tilannekontrollin puuttumiseen voidaan yrittää vaikuttaa kiinnittämällä käyttäjän huomio haluttuun kohteeseen: huonoina esimerkkeinä tästä vaikkapa popupit ja animoidut bannerit; parempi tapa vaatii jo pätevää sisällöntuottajaa. Käyttäjän mentaallisten mallien rooli korostuu, kun kontrolli on muuten vähäistä: ”In contexts of low situational control, and low attentional focus, there is less time for the user to grasp the designer’s vision, unless it maps onto their existing mental models. […] One of the reasons that Google works so well is that it is designed for a very low situational control context. There is no integrated Google experience. You use it when you need to, experiencing it in bits and pieces.”
Loppujen lopuksi käyttäjän kontrollointi perustuu pitkälti akateemisiin arvauksiin: kuvitellaan tilanteet ja ympäristöt, joissa käyttäjä kenties tuotetta käyttää ja mietitään sopivat keinot käyttäjän huomion saavuttamiseksi. Ja sitten vain toivotaan parasta – ja muistetaan se, että seuraava versio voi aina olla parempi.
