Jäin eilen mietiskelemään kuinka monta erilaista ovenkahvaa ja vessanvetotapaa tuli matkalla nähtyä, ja tulin siihen tulokseen, etten tainnut kertaakaan törmätä samanlaiseen mekanismiin kahdesti. Meikäläisiä vetonuppeja ei näe juuri missään, mutta kaikkia muita malleja vetonaruista alkaen kyllä riittää. Singaporelaisessa palvelukulttuurissa elämisen helppous oli viety niin pitkälle, että vessatkin vetivät itse automaattisesti itsensä ja käsipyyhkeet tipahtivat käsiin mihinkään koskematta – ja jossain toisaalla sai raapia hyvänkin aikaa päätä ihmetellessä kuinka suihkusta saa vettä. Ja joku nämä kaikki on suunnitellut. Olisinpa ollut paikalla käyttäjätesteissä!
Joissakin kohdissa käytettävyys voi todella olla elämän ja kuoleman kysymys, vaikka se ehkä joskus saivartelulta ja nipottamiselta tuntuukin. Mietitäänpä vaikka lentokoneiden ovia, joiden käytön on oltava äärimmäisen helppoa ja intuitiivista, mutta samalla niin turvallista, ettei kukaan pysty vahingossa avaamaan ovea ja sinkoamaan matkustajia taivaalle. Hätätilanteessa kenelläkään ei ole aikaa jäädä miettimään kuinka ovi saadaan auki. Homman täytyy toimia käyttäjästä riippumatta.
En ole koskaan kokeillut kuinka pelastusliivi toimisi, mutta jokaisesta demonstraatiosta on jäänyt päällimmäiseksi mieleen vain se, että hankalalta näyttää ja liikkuvia osia on monta. Finnairin viimeisen päälle viritetty opetusvideo oli joka tapauksessa paljon havainnollisempi kuin ne perinteiset lentoemojen käsimerkit, jotka taitavat lähinnä huvittaa useimpia matkustajia.
Jos jotain yhteistä käytettävyysperiaatetta hakee, niin sen täytyy näissä tapauksissa olla yksinkertaisuus. Sanotaanhan Albert Einsteininkin sanoneen: ”Things should be made as simple as possible – but no simpler.” NY Timesin artikkeli käsittelee samaa asiaa kertoessaan MIT Media Labin Simplicity Design Workshopista, jossa suunnittelijat ja tutkijat kehittävät yhteistyössä yhä yksinkertaisempia tuotteita ja käyttöliittymiä: ”The solution is not better design or better technology but a better partnership between the two.”
Kehitys kehittyy, mutta tuotteiden käyttö ei käyttö saisi vaikeutua, vaikka tekniset toiminnot lisääntyvätkin. Yksinkertaisuuden saavuttaminen ei kuitenkaan ole itsessään niin yksinkertaista, mutta joitakin perusperiaatteita on jo saatu määriteltyä: mm. kulttuuristen esitystapojen ja käyttäjien mentaalisten mallien huomioiminen sekä kaikkien ylimääräisten toimintojen karsiminen. Ei siis mitään uutta ja mullistavaa, mutta kun määrittelyä ovat tekemässä alan huiput, niin töiden tulosten vosi kuvitella vielä joskus näkyvän omassa elämässäkin. Sitä odotellessa.
