”There is certainly something about the physicality of paper. I’ve never really been convinced that just because computers can do something it means they are the most useful way of doing it. Am I just an out-of-date romantic, or is there anything at all in my quirky love of this several-thousand-year-old technology for doing useful things like writing?” kyselee Paul Curzon kolumnissaan Flexing Paper’s Muscles. Ei Paul, et sinä ole toivoton romantikko: minäkin vaihdoin työsuhdepalmin perinteiseen Timexiin, enkä osaa kuvitella elämää ilman kynää kädessä. Yhtä vähän osaan kuvitella kirjattomia hyllyjä tai sanomalehdetöntä aamua.
Paperiton toimisto tuntuu sekin vielä utopialta, sillä eihän tältä ruudulta lue pitkiä tekstejä naapurin Erkkikään, saati sitten minä. ”Totally paperless offices may be possible, but studies such as this suggest that people working in them may be less able to do some parts of their jobs as efficiently.” Näisso!
Hmmm…sinnittelen tarkoituksellisesti ilman tulostinta.
Tätä keskustelua muistan käydyn yli 15 vuotta :))