Viime aikoina setä Nielsen on taas saanut olla myrskyn silmässä käytettävyysihmisten keskuudessa mielipiteidensä ja ilmeisesti ihan pelkän olemassaolonsa johdosta. Harva se päivä saa blogeista ja portaaleista lukea haisevia vastalauseita ja jopa Nielsenille osoitettuja avoimia kirjeitä, joista ei tiukkoja sanakäänteitä puutu. Yleensä nämä jutut ovat enemmän tai vähemmän suurten tunteiden vallassa kirjoitettuja ryöpsähdyksiä, joihin ei oikein osaa suhtautua sen suuremmalla vakavuudella kuin Nielsenin itsensäkään kirjoituksiin. Sitä vastoin Frank Spillers pohtii blogissaan viileän asiallisesti ja analyyttisesti Nielsenin edesottamuksia ja tuo esiin hyviä pointteja, jotka suurissa tunnekuohuissa jäävät yleensä sivuseikoiksi:
”One of the things I have noticed about people who take Nielsen’s teachings at face value is that they end up communicating like him. The blaming, critical and self-righteous tones that characterize Nielsen’s articles and interviews are not to be confused with how a professional usability consultant ought to communicate. […] Nielsen is doing a disservice to the usability practitioner community by not imparting best practices in communicating usability insights. Is it asking too much to have usable communication?”
Fakta kumminkin on se, että vaikka käytettävyys alana onkin nousujohteinen, niin kukaan ei tiedä muita nimiä alalta kuin Nielsenin – jos jonkun ylipäätään osaa nimetä. Ja se taas ei herätä positiivisia konnotaatioita kenessäkään: joko Nielseniä pidetään jonkinlaisena ylijumalana, jonka näyttämältä tieltä ei sovi poiketa, tai sitten on vedetty herneet nenään jostain Nielsenin heitosta ja arvellaan, että kaikki käytettävyysihmiset ovat samanlaisia.
”Usability is about understanding human behavior. For one person to dictate how customers behave and how a field should apply best practices seems counter-productive. […] Jakob’s colleague Donald Norman is just as influential, if not more, but his contributions seem more palatable perhaps because they help you learn instead of making you feel inferior.”
Normanin lempeän opettavasta otteesta sain eilen aivan loistavan esimerkin ja kosolti kiksejä luettuani tämän haastattelun, jossa Norman puhuu mentaalimalleista. Ehkä herrojen olisi syytä istahtaa hetkeksi saman pöydän ääreen pohtimaan sitä, kuinka viestin välittäminen oikeasti parhaiten onnistuu ja kenen asialla tässä lopultakin ollaan.
[Frankin jäljille johdatti WebWord]
Niinpä niin – aina on gurun haastajia ja kateellisia…
Valitettavasti tässä(kin) tapauksessa uhkaa taas mennä lapsonen pesuveden mukana. Kotimaasta maallikolle tulee mieleen kaksi (3) alan tekijänimeä :>