Rapakon takana Tennesseen yliopistossa Seth Johnson teki lopputyönään visuaalisen version Keirseyn persoonallisuustyypityksestä: A Visual Temperament Sorter. Lopputyöllä oli muitakin tavoitteita kuin tekijänsä valmistuminen: ”The project questions traditional methods of educational content delivery in an online environment. While the resulting interactive project may be too experimental for educational use, the intent was to encourage educators to look at online content delivery in a different way.” Propsit siitä!
Samaa asiaa tuli pohdiskeltua luettuani Jussin kolumnin verkko-oppimisesta tuoreessa ITviikossa: ”Pahimmillaan verkko-oppimiseksi nähdään se, että valmis luentomateriaali muutetaan verkkomuotoon ja syötetään se johonkin järjestelmään. Lopputulokseen kiinnitetään keskusteluryhmä ja lähetetään ihmisille aikataulu, jonka puitteissa materiaali tulee omaksua.” Itsekin hikoilen parhaillaan vastaavan ”ratkaisun” parissa ja ihmettelen suuresti ympäristöä, jossa ei tunnu varioimisen varaa olevan, vaikka se teknisesti olisikin mahdollista ja saattaisi jopa edesauttaa peräänkuulutettua oppimista. Luonnollisesti tästä oppimisen riemusta saa vielä pulittaa aika pitkän pennin. Kenen etu?
Ei kun vaan Avoimen yliopiston ”hyvin suunnitelluille” kursseille toteuttamaan tutkivan oppimisen ja konstruktiivisen oppimiskäsityksen mukaista oppimista ;-)