Nimimerkki Turvallaan ei enää ihmettele miksi muinoin, tai ehkä vielä nytkin, käytettiin kahvijauhoja tanssilattian liukasteena. Mutta se siitä ja asiaan.
Setä Nielsen suomii kvantitativisia tutkimuksia käytettävyydessä, ja ottaa esiin jälleen kerran sen vanhan virren, että oikeita kysymyksiä kysymällä saadaan aikaan halutunlaisia tuloksia. Surullista meille suomalaisille, jotka rakastamme numeroita ja matematiikkaa – ja joita etenkin asiakkaat rakastavat, kun haluavat tietää, miksi käytettävyydestä pitäisi maksaa.
Mutta kyllähän sekä laadullisella että määrällisellä tutkimuksella on paikkansa ja aikansa, homma vain pitää osata hoitaa oikein. Ehkä hankalampaa onkin saada puolueettomia tutkimustuloksia, koska luonnollisesti omaa tuotetta testaavat ja myyvät tahot haluavat vetää kotiinpäin, tuoda esiin plussat ja jättää miinukset vähemmälle huomiolle. Niinhän se menee. Nielsenkin pehmentää: ”Quantitative studies must be done exactly right in every detail or the numbers will be deceptive. – -If you rely on numbers without insights, you don’t have backup when things go wrong. You’ll stumble down the wrong path, because that’s where the numbers will lead. – -Qualitative studies are less brittle and thus less likely to break under the strain of a few methodological weaknesses. Even if your study isn’t perfect in every last detail, you’ll still get mostly good results from a qualitative method that relies on understanding users and their observed behavior.”
Sitä en silti purematta niele, että käytettävyys olisi jokin muuttumaton absoluutti, niin kuin Nielsen väittää: ”Usability is a very stable field. User behavior is pretty much the same year after year. I keep finding the same results in study after study, as do many others.”
Just! Eli periaatteessa vaikka ihmiset tottuvat käyttämään erilaisia palveluita ja sivustoja verkossa, mobilipäätteillä ym., niin lisääntyvän käyttäjäkokemuksen ja opittujen konventioiden myötä käytettävyys ja käyttäjien toimintatavat eivät muutu? Aika surullinen näkemys ihmisestä, johon eivät maailman tuulet pure, joka vääjäämättä hakkaa päätä seinään vuodesta toiseen eikä koskaan opi, että sininen alleviivattu sana on linkki. Mieleen tuleekin, että mahtavatkohan sen sijaan Nielsenin testihenkilöt edustaa aina nk. neitseellistä maaperää, jolloin ne mahdolliset käytettävyysongelmatkin tietenkin paljastuvat paljon räikeämmässä valossa. Silloin ainakin riittää aihetta urputukseen ja useampaankin kolumniin.
Tuo on sinänsä mielenkiintoinen kolumni setä-Jakobilta, koska hänhän on itse aina ollut kovin innokas kertomaan kvantitatiivisia tuloksia omista tekemisistään. (”Tämän veppisivun käytettävyys parani 213% kun muutimme tämän ja tämän.”)
Ehkä juuri tämä onkin vastaus siihen asiakkaiden janoamaan eksaktiin tietoon: tutkitaan miten tutkitaan, mutta ilmaistaan tulokset puhtaina numeroina ;)
Tuosta käytettävyyden dynaamisesta luonteesta olen kanssasi osittain samaa mieltä. Se, että käyttäjät oppivat käyttämään jotain järjestelmää muuttaa varmasti siitä tehtyjen (käytettävyys)tutkimusten tuloksia, mutta muuttuuko vaikeakäyttöinen järjestelmä paremmaksi jos käyttäjä oppii jonkin ajan sisällä sitä käyttämään?
Miun mielestä on aika lailla epäinhimillinen lähtökohta minkä tahansa tuotteen, järjestelmän ym. suunnittelulle, jos käytettävyyttä pidetään toissijaisena siksi, että ”oppivathan ne käyttäjät sitä ajan myötä kuitenkin käyttämään”. Kyllä minua ainakin sieppaa joka kerta, kun näen esim. pankkitiskilla tai terveyskeskuksessa ihmisen hikoilevan hankalan järjestelmän kanssa ja automaattisesti vielä olettavan, että vika on hänessä itsessään. Eipäs ole!
En tiedä voiko kysymykseesi edes vastata millään järkevällä tavalla, mutta henkilökohtaisesti, ihan tunnepohjalta: vaikea järjestelmä on vaikea järjestelmä, vaikka käyttäjä sitä aikansa kiroiltuaan oppisikin käyttämään. Tästäkään (käyttö)kärsimyksestä kun kukaan ei mitalia myönnä – paitsi ehkä sille devarille, joka järjestelmän teki ja tahkosi sillä kenties ison kasan rahaa.