Henrik Olsen kirjoittaa oivaltavasti siitä, miten parhainkaan saavutettavuusohjeiden ja standardien noudattaminen ei automaattisesti takaa toimivaa lopputulosta, ellei tekijä tiedä mitään kohderyhmästä ja sen käyttämästä tekniikasta: ”Designing websites for disabled people is essentially no different from designing websites for non-disabled people. It requires knowledge of technological possibilities and limitations and knowledge of the users and their needs. Without this knowledge, you are designing in blindness.”
Teorian saattaminen käytäntöön vaatii lihaa luiden ympärille, siis konkretiaa ja ymmärrystä. Oma ymmärrykseni nousi sadoilla prosenteilla nähtyäni Näkövammaisten Keskusliitossa miten homma oikeasti toimii – ja siinäkin oli kyse vain yhdestä saavutettavuuden suunnittelun erityisryhmästä. Mikäli aihe kiinnostaa, muistelen, että liitto mielellään esittelee saavutettavuusasiaa muillekin kuin sidosryhmilleen.
