Viime aikoina ahkerasti PowerPointin kanssa päiviäni kuluttaneena napakymppiin osui Sociable Median artikkeli, jossa haastatellaan käytettävyysguru Don Normania PowerPointin (oletetusta) käytettävyydestä. Norman ei torppaa suoralta kädeltä PowerPointtia välineenä, vaan sanoo siihen liittyvien ongelmien johtuvan pääasiassa huonoista puheista. Puheitakin tehdessä olisi syytä pitää mielessä kohdeyleisö: ”All good design involves seeing things from the point of view of the user of the design. Preparing a good talk is design. And it is critical to see things from the point of view of the listener or viewer.”
Naulan kantaan Norman osuu sanoessaan, että parhaissa hänen kuulemissaan esityksissä ei käytetty PowerPointtia ollenkaan. Muistikoloja kaivellessa tunne on samankaltainen: kuinka moni muistaa hyvästä puheesta hienot kalvot? Eikö päällimmäiseksi kuitenkin jää se, että puhujalla juttu luisti ja siinä oli pointti kohdallaan? Joskus se piirtoheitinkin voi olla nimittäin ihan kiva, tai vaikka liitutaulu.
