Teeveestä bongattua: Raumanmeren juhannus MoonTV:n festarispesiaalina. En tiedä minkälaista perverssiä luonnetta tai huonoa makua osaltani osoittaa se, että pidän näistä ohjelmista oikeasti. Ja etenkin Sachan juonnoista - jotka tosin taitavat olla loppusuoralla miehen siirtyessä kanavalta pois. Suuri menetys! Mutta jotenkin näissä raporteissa kiteytyvät suomalaisen festariörvellysperinteen olennaisimmat piirteet, joita tänäkin vuonna katselen mielelläni sieltä aidan toiselta puolelta samalla kun käytän bahamajan sijasta kunnollista vesiklosettia.

Kaltaisilleni testifriikeille tarjolla ColorQuiz. Harvoin minkään netistä löytyvän hömpäksi luokittelemani testin tulokset ovat saaneet samalla tavalla ihmetystä aikaan: osui ja upposi!

No tämä on uutta: Kuluttajaviraston uudessa verkkopalvelussa saa tietoa myös viittomakielellä!

Kokeilin tätä vasta nyt:

...eli miltä näyttäisin South Park -hahmona. Heh! (vinkki allekirjoittaneen piiiitkällä sytytyslangalla Käytöskukasta)

Jorman päivän mainospala: kaikki joukolla katsomaan Poikaa, jahka se tulee ensi-iltaan heinäkuun loppupuolella! Eilinen ennakkonäytös riisui ainakin allekirjoittaneen aseista, eikä Hugh Grantkaan ollut se sama brittiluuseriressukka, jollaisena hänet yleensä nähdään elokuvasta toiseen. Yllättäen vielä kriitikotkin ovat leffasta tykänneet, ainakin mikäli Rotten Tomatoesin tomaattimittariin on uskomista. Nauroin ja nautin, eikä kumpaakaan elementtiä ole elämässä liikaa.

Pilvipoutaa. Harmaanlaista. Paluu arkeen laiskojen, kirja kädessä ja aurinkorasvaa nahassa vietettyjen päivien jälkeen. No, onneksi sentään alennusmyynnit alkavat - maailma täynnä mahdollisuuksia! Hehheh.

Alan Cooperin nimeä kantava käytettävyysfirma kaipailee lisää työntekijöitä. En muista aikaisemmin nähneeni verkossa olevissa rekryilmoissa hakemukseen mukaan liitettäviä tehtäviä, mutta täältä semmoinen löytyy. Ei hullumpi idea! Kyllä tässä voi omia aivojaankin verrytellä juhannushorroksessa ja miettiä kuinka word-dokumentteihin saisi taulukoita tehtyä hiukan helpommin. Toisaalta voisi myös hankkia itselleen ihan oikean elämän. (uutisvinkki WebWordista)

En tajua jalkapallosta hevonhumppasen vertaa, mutta silti nautin selostuksen äänimaisemasta. Siitä tulee kotoisa olo. Siitä tulevat mieleen lapsuuden lauantait. Vesisateen ropina ikkunalaudalla korostaa pysähtynyttä tunnelmaa; hetkeä, jossa kaikki on kohdallaan.

Juhannus kolkuttaa ovella. Helsinki hiljenee. Minä kiitän.

Naapurimaan puolella päästään kiertelemään juhannussalkoja, muistanko oikein? Ruåtsi tuli mieleeni törmättyäni monen mutkan kautta Francis Strandin ruotsalaista elämänmenoa ihmettelevään blogiin: "How to learn Swedish in 1000 difficult lessons". Amerikkalainen Tukholmassa -näkökulma on välillä aika surkuhupaisaa luettavaa.

Tekstiviestit ovatkin trailereita pidemmille keskusteluille! Tämän viehättävän tutkimustuloksen tarjoilee Usability News. Saman tutkimuksen mukaan ennakkokäsityksistä poiketen miehet juoruilevat puhelimessa suunnilleen yhtä paljon kuin naisetkin. Harvoin muuten minkään tutkimuksen tulokset ovat yhtä hyväntuulisia - siitä propsit oxfordilaiselle Social Issues Research Centrelle, jonka nimikin on mukava.

Lisää hymyilyttäviä uutispaloja löytyy Social Issues Research Centren MediaWatchista: anorakit voivat olla vaaraksi terveydelle! Kotityöt eivät laihduta! Neljä kymmenestä työntekijästä on allergisia työlle! (Tässä ei kyllä ollut mitään uutta, mutta mukavaa saada asialle vahvistus.)

Toisaalla internetin ihmeellisessä maailmassa itse Jakob Nielsen selittelee miksi Useit.com ei olekaan maailman käytettävin saitti. Pikselinviilaajien taivas ja käytettävyysasiantuntijoiden kauhu Pixelsurgeon laittaa ekspertin ahtaalle. Huumori kukkii.

Kylläpä tänään pukkaa juttua. Pitää vain korjata yksi juttu, joka lienee silkkaa väärinymmärrystä ja omalta osaltani tietämättömyyttä bloggauksen "säännöistä". Sivuston nimen ei nimittäin pitänyt olla "Alku", sillä oli vain tarkoitus viitata etusivuun... Joitakin vuosia kuljetin mukana nimeä "Marjut matkalla jonnekin", joten palataan takaisin samaan suuntaan. Siis: Matkalla.

Ai niin. Tämän tarinan seuraavassa osassa kerrotaan, miksi ryhdyin bloggaamaan. Hehheh.

Eilen grillibileissä ihmeteltiin tofumakkaroita. Niin vain on tiukassa suomalaiskansallinen makkaransyöntimentaliteetti, että kasvissyöjienkin on saatava jotain oikeaoppista grillissä käristettävää. Olkoonkin, että tofumakkaroiden koostumus ei ole tavallisen grillikyrsän koostumusta nähnytkään, ja maku on omituisen hedelmäinen, niin syötävä on. No, kyllähän sitä sinappiin ja ketsuppiin hukutettuna syö vaikka vanhoja kengänpohjia. ;-)

Ruuasta voisi muuten sanoa paljonkin. Maitorajoitteisena olen jo vuosikausia ihmetellyt sitä, miksi jonkin jonkin ainesosan, kuten esim. laktoosin, poistaminen tuotteesta nostaa sen hintaa. Käänteistä logiikkaa? Ja eikö vain yhtä lailla kaikki rasvattomat, kevyet, terveelliset ym. vastaavat sapuskat kevennä myös kukkaroa enemmän kuin vanha kunnon kabanossi. Porkkananpurijat barrikadeille!

Kesäviikonloppublues. Sekin taitaa olla oma tautiluokituksensa maanantaimasennuksen ohella. Minä olen tässä ja elämä jossain muualla.

We all try hard to live our lives in harmony
For fear of falling swiftly overboard
But life is both a major and a minor key
Just open up the chord

But the grass is always greener on the other side
The neighbours got a new car that you wanna drive
And when time is running out you wanna stay alive

We all live under the same sky
We all will live
We all will die
There is no wrong
There is no right
The circle only has one side

Travis: Side

Voi ei, Yle remontoi radiokanaviaan. Suunnitellun neljännen valtakunnallisen radiokanavan toteutumatta jääminen tarkoittaa samalla sitä, että Yle missaa aika hemmetin ison ja potentiaalisen kuulijaryhmän: vähän yli ja alle kolmekymppiset, joihin itsekin kuulun. Jos ja kun ainoaa edes vähän järkevää radiokanavaa eli mafiaa on tarkoitus hilata entistä enemmän teineille tarkoitettuun kissfm-energy-suuntaan, niin kyllä itku tulee silmään. Radio Aino on kuitenkin niin konservatiivinen ja pehmeä, ettei siitä ole kadotettujen kolmekymppisten pelastajaksi; ei ainakaan tämän kolmekymppisen.

Tuttavapiirissä olen tainnut useampaankin kertaan mouhota siitä, minkälainen olisi radiokanava, jolta en surffaisi pois. Tärkeintä: ei koskaan mainoksia eikä interaktiivisia kilpailuja, toiseksi tärkeintä: riittävästi uutisia. Ja kolmanneksi: ajan tasalla, mielellään vielä vähän edellä musiikkivalinnoissa - ei siis niin kuin joku Kiss FM, joka soittaa eiliset hitit huomenna. Summa summarum: uutisia tasatunnein, pätevät toimittajat, profiloidut ohjelmat ja fiksua sisältöä. Huhhuh, pitää varmaan herätä todellisuuteen tästä fantasiamaailmasta.

Jäi Mombasaan vain pala elämää! Ja elämään nyt Mombasa vain jää!

Jokin ihmeen Denigrate-merkkinen orkesteri on mennyt versioimaan Taiskan tutuksi tekemän Mombasan, ja eikö se pirulainen nyt kaiu aivolohkoissa (ja radiomafian soittolistalla) solkenaan. Yllätin kolleganikin eilen viheltelemästä antaumuksella ja ilmeisen tiedostamattomasti ko. biisiä. Kieltämättä kuumankostea ilmanala on edesauttanut Mombasa-tunnelmien ylläpitoa, mutta eiköhän tämä tästä Helsinki-päivän ja Kaivarin konsertin kunniaksi rankkasateeksi muutu.

Olen vakuuttunut siitä, että on olemassa jokin maanantain kirous - maanantaiden vihaaminen ei siis ole pelkästään Karvisen yksinoikeus. Maanantaita edeltävä yö tulee poikkeuksetta nukuttua huonosti, kun ruumis on ehtinyt tottua viikonlopun rytmiin. Erityistä tuskaa tuottavat maanantaille buukatut palaverit, joissa järki ei juokse eivätkä silmät tahdo pysyä auki kofeiinikuormituksesta huolimatta. Ja toivottavasti kukaan ei oleta, että vallankumous alkaisi maanantaina.

Täytyy muuten olla aika mielenkiintoinen huumorintaju, että edellämainitut faktat huomioon ottaen haluaa nimetä ehdoin tahdoin firmansa Måndagiksi...

Syytän siis maanantaita siitä, että tämäkin päivä kesti enemmän kuin internet-vuodella on mittaa, että päätäni särki, aurinko kävi silmiin ja kaikki olivat eri mieltä kanssani. Kyse ei voi olla siitä, että eilen nukahdin aurinkoon.

Sari Kujala väitteli tänään tohtoriksi TKK:lla käyttäjätutkimuksista ja siitä, kuinka niitä voidaan hyödyntää mahdollisimman (kustannus)tehokkaasti tuotekehityksessä. Yleensä hesarin tohtoriuutiset lähinnä hymyilyttävät absurdiudellaan, mutta nyt huomasin oikeasti innostuvani aiheesta. Jotain konkreettista! Jotain käytettävää!

Toinen läheltä liippaava ja yhä edelleen työhön liittyvä riemastuksen aihe oli tieto siitä, että da guru Jakob Nielsen on aloittanut yhteistyön Macromedian kanssa. Odotettavissa mm. käytettävää flashia, kuulemma. Takit kääntyvät niin että pölinä käy!