Lempiesineitä, sija 5: Vaaleanpunainen pressopannu

Jokin aika sitten illanviettoseurueessa puheeksi tuli käytettävyys, ja se, kuinka kauniit esineet tuntuvat jostain syystä myös toimivan paremmin. Samaan hengenvetoon minulta kysyttiin mitkä ovat lempiesineitäni – taustalla ehkä ajatus siitä, että käytettävyysihmisenä lempiesineeni olisivat jotenkin erityisen käytettäviä.

No, tiedä hänestä. Olen ollut enemmän kallellaan Normanin teoriaan siitä, kuinka ”attractive things work better”, eli allekirjoitan itsekin keskustelussa pohdiskellun väitteen. Sen enempää teorisoimatta sain kuitenkin ajatuksen kirjoittaa muutaman blogahduksen niistä lempiesineistäni, joista tässä ensimmäinen: vaaleanpunainen pressopannu.

Little pink one

Ostin pannun kööpenhaminalaisesta kahvilasta neljä vuotta sitten, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. En erityisemmin tarvinnut pressopannua, mutta siinä kahvilan seinällä esillä ollessaan soma vaaleanpunainen väri ja pullukka muotoilu veivät sydämeni. (Kaikille niille, jotka ovat hiukan ihmetelleet värivalintaani olen auliisti kertonut, että vaihtoehtona olisi ollut mintunvihreä, ja en kai minä nyt missään tapauksessa sitä, mutta tosiasia on, että olisin ostanut juuri tämän pinkin vaikka vaihtoehtoina olisi ollut mitä.) Pannu itsessään ei ole tanskalainen, vaan aitoamerikkalaista tuotantoa, mutta en ole antanut sen häiritä, vaikka muuten tanskalaisen muotoilun ystävä olenkin.

Yllättäen pannu kuitenkin tuli tarpeeseen, ja on tarpeen edelleenkin, sillä kartan työpaikkojen seisseitä vaaleapaahtoisia litkuja, ja pyöräytän kahvit mieluummin itse. (Se selittää myös sen, miksi pannu on nimikoitu.) Pressopannulla kahvin tekeminen käy kätevästi, ja lopputulos on, jos nyt ei maailman parasta kahvia, niin ainakin verrattain kelvollista juotavaa. Pannullisesta saa kaksi isohkoa mukia, eikä sitä toista mukia yleensä tarvitse väkisin kenellekään tuputtaa, ottajia on.

Tällä hetkellä pannu palvelee kolmannessa kohteessa ja on edelleen hyväkuntoinen. Puolet sen käyttämisen riemusta tulee tietenkin siitä reaktiosta, jonka se kollegoissa herättää – kommentoimatta ei ole kukaan kävellyt ohi.

Mikä on sinun lempiesineesi?

Joku raja!

Koska tässä blogissa on joskus musiikistakin kirjoitettu, niin tänään jos koska on siihen taas otollinen päivä.

Kaikki tietävät jo, että PMMP lopettaa uransa ”toistaiseksi”, ja samalla lopettaa yksi suosikkiyhtyeistäni kautta aikojen. Viime kesänä Ilosaarirockissa huokaisin ties kuinka monetta vuotta peräjälkeen, ettei Suomessa ole olemassa parempaa live-esiintyjää kuin mitä PMMP on. Olen edelleen sitä mieltä, enkä usko mieleni muuttuvan tulevan kesän keikkojen, niiden viimeistenkään jälkeen.

Vähän yllättäenkin PMMP:stä tuli minulle kovin, kovin tärkeä bändi. Rakkaus ei roihahtanut vielä ensimmäisellä levyllä, mutta sen jälkeen kyllä sitäkin suuremmalla liekillä. PMMP:n biisien tahdissa olen itkenyt, laulanut ja nauranut ja siteerannut niitä läheisen ystävän hääkorttiin. Ja paljon muuta. Harva yhtye pystyy siihen enää; liikuttamaan sillä tavalla kuin joskus parikymppisenä.

Kirjoitin tällä samalla otsikolla Joku raja -biisiin liittyen vuonna 2007, ja nyt kun katson taaksepäin, on tuo samainen kappale yhä minulle se läheisin. Siinä kiteytyy PMMP.

Paluuta odotellessa.

E-kirja, ihanaa

En ole suuri e-kirjojen ystävä, lehdetkin luen mieluummin ruokapöydälle levitettynä (ja broadsheetinä!). Parhaillaan tuttavapiirissäni Facebookissa kiertävä Suomalaisen Kirjakaupan ohje E-kirjojen ostamiseen ja lukemiseen Android-käyttöjärjestelmän laitteilla ei varsinaisesti sekään houkuttele kokeilemaan sähköisten kirjojen ihanuutta.

”Suomalaisen Kirjakaupan e-kirjakauppaan kuuluu myös sovellus Android -käyttöjärjestelmän laitteille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Androidia käyttävän laitteen kautta voit lukea ja ostaa kirjoja ”kahdella klikkauksella” e-kirjakaupastamme.

Ennen kuin pääset ostamaan kirjoja ”kahdella klikkauksella”, sinun tulee määritellä itsellesi Adobe ID, rekisteröityä e-kirjakauppaamme ekirja.suomalainen.com (Suomalainen.com:in tunnukset eivät käy e-kirjakaupassamme), tehdä ensimmäinen ostoksesi verkkokaupan kautta ja tallentaa luottokorttisi numero omiin tietoihisi.

Rekisteröityessäsi järjestelmän käyttäjäksi ja ostaessasi ensimmäisen kirjan ekirja.suomalainen.com-sivuilla, saat automaattisesti henkilökohtaisen ”kirjahyllyn”, johon ostamasi kirjat sijoitetaan. Tuolta hyllyltä voit ladata e-kirjat päätelaitteellesi. Kirja voi olla yhtä aikaa kuudella sinulle rekisteröidyllä laitteella.

Sen jälkeen, kun olet rekisteröitynyt kauppaamme, määritellyt itsellesi Adobe ID:n ja tehnyt ensimmäisen ostoksen verkkokaupassa, voit hakea sovelluksemme Android Marketista. Suomalainen Kirjakaupan e-kirjasovellus (löytyy nimellä Suomalainen) on täysin ilmainen. Suomalaisen sovelluksessa adobe ID:n voi luoda suomeksi Menusta -> Asetukset -> DRM identifikointi tai vastaavasti Asetukset-osion kohdasta Adobe ID, jonka takaa löytyy nappi ”luo uusi Adobe ID. Nappia painamalla sovellus avaa adoben sivun nettiselaimeen. Avautuva sivu ja sitä seuraava rekisteröintisivu ovat suomenkieliset.”

Ja tässä oli vasta alku.

Maailma on pieni

Taisi olla joskus 2000-luvun alkupuolta, kun poikien kanssa löysimme Jeffrey Zeldmanin, web-standardien gurun, joka oli perustanut Web Standards Projectin jo vuonna 1998, ja kahlasimme hänen Designing With Web Standards -kirjansa koirankorville. (Niin, silloin vielä käytiin keskustelua standardeista ja välitettiin niistä, mihin lie sekin kadonnut?) Tässäkin blogissa Zeldmania on sivuttu vuonna 2004 ja jo aikaisemminkin merkinnöissä, joihin ei voi suoraan linkittää. Siis todella kauan sitten.

Suomesta katsottuna Zeldman standardipuheineen on ollut yhtä kaukana kuin itä lännestä, mutta olen silti jaksanut lukea miehen blogia kaikki nämä vuodet. Pari Zeldmanin kirjaakin on vielä kirjahyllyssä.

Siksipä pieni koodarityttö minussa sai pienimuotoisen hepulin, kun tuttu nimi ilmestyi Instagram-kuvieni yhteyteen. Joku aika sitten hän alkoi seurata kuviani (kyllä, juuri niitä, joissa on pannukakkuja ja merenrantaa vuorotellen, todellisia taidonnäytteitä siis) ja on tykännytkin joistakin. Zeldman. Minun kuviani! Maailma on pieni. Hihii.

Ajan liikkuvaksi kuvaksi

Tämän vuoden riemastuttavin ilmiö on ehdottomasti ollut K-poppari Psy ja Gangnam Style (biisillä on oma Wikipedia-sivukin!).

Tätä kirjoittaessani videota on katsottu 167 614 142 kertaa. Mashable on purkanut ilmiötä hienoksi infografiikaksi, kannattaa vilkaista. Gangnam Stylen massiivinen suosio on ollut samalla varsin opettavaista: biisin taustoista lueskellessani olen oppinut aika monta asiaa korealaisesta popkulttuurista, josta aikaisemmin en tiennyt yhtään mitään. Maailma pienenee biisi kerrallaan.