Tuomo Björksten listaa kolme erittäin yleistä kielivirhettä toimittajien keskuudessa, mutta kyllä minä sanoisin, että osaavat ne muutkin kuin toimittajat ihan samalla tavalla mokailla. Etenkin kakkoskohta saa verisuonen katkeamaan päästä aina tasaisin väliajoin, eikä vain siksi, että se kuulostaa naurettavalta.
Harto Pönkä on oppimisen ja koulutusteknologian asiantuntija ja digimedia-alan yrittäjä, joka julkaisee jatkuvalla syötöllä toinen toistaan parempia esityksiä sosiaaliseen mediaan liittyvistä teemoista. Tämäkin on täyttä timanttia kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan tuli mieleen, että ihanko oikeasti tällaisen saa käyttöön ihan ilmaiseksi.
Vietin eilen maailman käytettävyyspäivän iltapäivää SIGCHI Finlandin jokavuotisessa syysseminaarissa, jonka järjestäjänä toimi tällä kertaa Yle, ja jonka aiheena oli esteettömyys.
Ja propsit Ylelle! En muista että koskaan aikaisemmin SIGCHI Finlandin syysseminaareissa olisi ollut vastaavaa osanottajamäärää: Ison Pajan auditorio oli täpötäynnä. Kiitos kuuluu eittämättä aikaisempia vuosia merkittävästi paremmalle tiedotuskampanjalle, kun seminaarille oli oma Facebook-ryhmäkin pelkän sähköpostilistan sijaan, ja sosiaalisissa verkostoissa oli positiivista kuhinaa jo hyvissä ajoin.
Ylen Verkkopalvelujen esteettömyys -seminaarisivu pitää sisällään kaiken olennaisen tiedon tapahtumasta esitysmateriaaleineen ja Qaiku- ym. linkkeineen, ja ehkä se ilmestyy jossain vaiheessa Areenaankin, joten en käy kertaamaan sitä tässä. Mitään erityisen uutta ohjelmassa ei ollut, vaan ennemminkin tervetullutta kertausta perusasioista. Aiheeseen aikaisemmin perehtymättömät saivat varmasti rautaisannoksen esteettömyystietoutta.
Yleistunnelmasta pitää sen sijaan sanoa sananen, sillä se oli mielestäni ihan poikkeuksellisen hilpeä. Monissa esteettömyysseminaareissa istuneena en ole aikaisemmin kokenut sitä, että aikaisemmin aiheeseen liittynyt jäykistely loisti poissaolollaan, ja kukin esiintyjä sai yleisöstä irti spontaaneja nauruja ehkä suunnittelemattomastikin. Hyvät esiintyjät, siis.
Jouduin ikäväkseni poistumaan kesken paneelin, joten kuulematta jäi se, löytyikö konsensus siitä, miten verkkosivujen esteettömyyttä saisi lisättyä. En itse jaksa uskoa pelkkään Jungnerinkin hehkuttamaan goodwilliin, vaan arvelen jonkinlaisen lainsäädännön olevan paikallaan ennen kuin oikeasti alkaa tapahtua. Niin ikään jäin itse miettimään sitä, että mistä kaikki tekijät saavat oppia esteettömien verkkosivujen tekemiseen, koska tietääkseni sitä ei juuri missään erikseen opeteta, jos kohta edes osana muuta koulutusta. Emme kai luota siihen, että kyllä ne devaajat/suunnittelijat/designerit hankkivat oppinsa itse? Saisiko lainsäädäntö johtoportaan oivaltamaan asian tärkeyden ja panostamaan siihen, että työntekijöillä on tarvittava tietous – ja tarvitaanko laki, ennen kuin oppilaitoksista saa koulutusta alalle?
Pekalta: mitä musiikkia olet kuunnellut viimeisen vuorokauden aikana? Voit kertoa biisejä tai levyjä, mutta kymmenen levyä tai kappaletta.
Kattava listaus löytyy last.fm:stä, mutta tässä viimeiset kymmenen:
Mainostivat Foo Fightersien uutta kokoelmalevyä aamulla Radio Helsingissä, joten pakkohan sitä oli sitten kuunnella. Ja Kolmas Nainen, no, se nyt jostain syystä on taas viime aikoina kolissut, myös nämä uudet biisit. Viimeisen viikon ajalta lista olisikin sitten ollut täynnä uutta Kentiä.
En haasta ketään, mutta kerro toki vaikka kommenteissa jos osallistut.
Hauskuusteoria: hauskuus vaikuttaa ihmisten käytökseen.
En silti kiipeäisi joka päivä neljänteentoista kerrokseen.
(Mistä oikeasti on kyse: The Fun Theory: Volkswagen Masters the Viral Video)
Mikset ryhdy yrittäjäksi? Mikset perusta omaa firmaa?
Voi jos olisinkin saanut euron jokaisen kerran, kun olen kuullut nuo lauseet. Siinä olisi jo pesämuna.
Jari Parantainen osaa kertoa minua paremmin miksi en.
“Tyypillinen pedantti yrittäjä ei esimerkiksi kykene delegoimaan mitään. Hänen mielestään alaiset tekevät työnsä aina järkyttävän paljon huonommin kuin hän itse. Bisnes ei voi mitenkään kasvaa, koska pomon on pakko sotkeutua jokaiseen yksityiskohtaan.
Hän ei kerta kaikkiaan saa ottaa pulttia jokaisesta pienestä ongelmasta. Muuten hän ajaa itsensä vääjäämättä hullujenhuoneelle.
Jokainen tajuaa, että omaa perusluonnetta tai temperamenttia on tautisen vaikea muuttaa. Väitän, että juuri siksi akateemisen koulutuksen saaneet ovat niin harvoin yrittäjiä. Pää ei kestä alituista kaaosta, keskeneräisiä töitä ja päivästä toiseen jatkuvaa ongelmien vyöryä.
Perfektionisti lähtee lopulta mieluummin palkkatöihin. Siellä sentään prosessit toimivat. Ja mikä parasta, joku muu ottaa aina lopulta vastuun.”
Kahdesta viimeisestä lauseesta en tosin ole samaa mieltä.
Kasassa listataan suomalaisten blogien ensimmäisiä merkintöjä. Omaani ei listalta löydy, eikä sellaista itse asiassa olekaan, sillä olin ehtinyt blogata jo hyvän aikaa, ennen kuin edes tiesin, että kas, tämähän on bloggaamista. Arkistoista kuitenkin löytyy ensimmäisiä merkintöjä toukokuulta 2002. Yhteen merkintään ei voi linkittää, sillä dinosaurus kun olen, ei tuolloin vielä ollut mitään blogialustoja edes keksitty. Tai jos olikin, niin tieto niistä ei ollut kantautunut vielä minun korviini.
Tässä blogissa käytettävyys rokkaa, eikä saavutettavuudesta tingitä. Omat villasukat mukaan.
Blogia kirjoittaa Marjut Mutanen. Jos haluat lähestyä sähköpostitse, käytä iki-osoitetta. Pelkkä etunimi riittää.
Saavutettava.fi:ssä kirjoitettua
