Ettei totuus unohtuisi, on Macin kaverina vielä pikku-Acer, jossa hyrräävä XP tuntuu suorastaan leppoisalta Vistaan verrattuna. Opin vasta jälkikäteen, että Acer ja Vista on ainakin näytönohjaimen tappava yhdistelmä, eikä sitä voi suositella kenellekään. Sitä en silti tajua miksi tietokoneen ostamisen pitää edelleenkin, herran vuonna 2010, olla jotain ihmeen salatiedettä, joka vaatii pitkällistä perehtymistä netin (nörtti)keskustelupalstoihin ja huutelua sosiaalisen median eri foorumeilla? Sillä tietokonekaupassa palvelua saa vain se, jolla on alan lingo hallussa, ja pariskunnan ollessa ostoksilla puhutellaan vain miestä. Naisena ja noviisina en voi luottaa sekuntiakaan siihen, että myyjä myy mitä tarvitsen. Voinkin vain toivoa, että seuraava kauppareissu ei koittaisi ihan yhtä pian.

On se niin vaikeeta. [via]

Niin kuin vaikka tämä. Jostain ihmeen syystä sisäänkirjautuminen vanhenee tuon tuostakin, mikä nyt ehkä vielä saattaisi olla ymmärrettävää, mutta se ei ole, ettei sisään pääse kirjautumaan uudestaan. Sivun uudelleenlataus saa aikaan tämän ilmoituksen:

Eikä sitten muuta. Ei kirjautumiskenttiä, ei paluuta edelliselle sivulle, ei mitään. Käyttäjä on pakotettu peukaloimaan osoiteriviä päästäkseen yhtään minnekään. Argh.

Asuntotietojen selailu (ilmeisesti ei-sallitulla selaimella) on sekin hermojaraastavaa puuhaa. Niin Chromella kuin Safarillakin asuntojen tiedot vinksahtavat jonnekin palstan ulkopuolelle, eikä siinä sivun uudelleenlatailu auta. Muistelen samaa tapahtuneen myös Firefoxilla ainakin aika ajoin.

Ja jos nyt nämä virheet vielä jaksaisikin katsella läpi sormien, niin pisimmän korren vie AsuntoMuistio (nimeämistapa suoraan Oikotieltä), jonne kun kerran erehtyy asunnon muistiin laittamaan, se myös siellä pysyy. Kyllä, asunnot voi periaatteessa ruksia pois listalta, mutta käytännössä ne eivät kuitenkaan sieltä katoa, vaan ilmestyvät näkyviin aina uudestaan. Niinpä omassakin muistiossani on kämppiä, joita muistan katsoneeni ehkä vuosi tai kaksi sitten, ja jotka eivät taatusti enää ole tarjolla. Muistiostani voin sitten ihailla näitäkin muinaisjäänteitä. Sitä tosin ihmettelen, että niiden tiedot ovat yhä palvelussa, sillä jotenkin loogisempaa olisi, että tiedot katoavat sitä myöten kun asunnot vuokrataan tai kaupataan.

Laitoin tästä viimeisimmästä ongelmasta viestin Oikotien asiakaspalveluun varmaankin jo vuosi sitten, mutta siihen ei koskaan vastattu, eikä virhettä ole näemmä myöskään korjattu. Ehkä siellä eivät moiset murheet kiinnosta? No, ehkä minäkin alan harkita Etuoven tai Jokakodin käyttäjäksi ryhtymistä.

Tänä jouluna siteeraan Heli Laaksosta (jonka jouluruno tuli vastaan jossain sähköpostikiertokirjeessä):

“Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisill, ketkä tahto viättä lepojoulu. Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittones tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu tai jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama. Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä. Ei ol väli onk yksinäine, pariline tai perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe.”

Here’s hoping.

Levollista joulua itse kullekin!

Valokuvatorstai: Sininen ja valkoinen

Kliseisesti mennään, mutta eipä haittaa!

Asiantuntijaryhmä sai puristettua työnsä tulokset kahdeksan kohdan toimenpidelistaksi (löytyy Tietoviikon uutisesta), joka, anteeksi nyt vaan, ei huimaa ainakaan minun päätäni innovatiivisuudellaan. Mikähän ihme siinä on, että kun aletaan puhua tietoyhteiskunnasta, puhutaan automaattisesti hallinnosta, byrokratiasta, julkisesta sektorista, kansallisista käytännöistä, sähköisestä laskusta ja ties mistä muusta, joka on yhtä kiinnostavaa kuin katsoisi heinän kasvavan?

Olen vasta raportin kahlaamisen alkumetreillä, mutta jo nyt sieltä pistää silmään Teppo Turkin viesti lukijalle:

“Tietoyhteiskunta-käsite on Suomessa ollut jo aikoja kaluttu luu, jotenkin ontto ja merkityksistä tyhjentynyt. Moni on halunnut koko sanasta eroon. Toisaalta, olen viime vuosina tehnyt paljon työtä Japanissa ja Etelä-Koreassa, jossa olen voinut seurata kukoistavaa digitaalisen evoluution kolmatta vaihetta, jossa kansalliset kulttuurit ja ihmisten sosiaalisen elämän käytännöt liukuvat yhteen virtuaalisten teknologioiden kanssa, ja sitä kuinka ihminen, yhteisöt ja
yhteiskunta sekä uudet digitaaliset palvelut vähitellen kutovat kasaan yhteistä, äärimmäisen kiinnostavaa olemisen symbioosia.

[...] Kysymys on nyt lähes kaiken ympärillämme olevan digitalisoitumisesta. Tieto ja data ovat yhteiskuntamme uutta verenkiertoa. Todellinen ja virtuaalinen liukuvat yhteen. Yhteydestä internetiin on tullut ihmisille, yrityksille ja yhteisöille elintärkeä perushyödyke kuten puhtaasta vedestä ja sähköstä. Virtuaalisista välineistä kehittyy huimaa vauhtia ihmisten sosiaalisen ja poliittisen elämän, viihtymisen ja työn välttämättömiä toiminta-alustoja.”

Turkki puhuu ihmisistä. Mihin asiantuntijaryhmä ne toimenpiteistään kadotti?

Ja propsit Ylelle! En muista että koskaan aikaisemmin SIGCHI Finlandin syysseminaareissa olisi ollut vastaavaa osanottajamäärää: Ison Pajan auditorio oli täpötäynnä. Kiitos kuuluu eittämättä aikaisempia vuosia merkittävästi paremmalle tiedotuskampanjalle, kun seminaarille oli oma Facebook-ryhmäkin pelkän sähköpostilistan sijaan, ja sosiaalisissa verkostoissa oli positiivista kuhinaa jo hyvissä ajoin.

Ylen Verkkopalvelujen esteettömyys -seminaarisivu pitää sisällään kaiken olennaisen tiedon tapahtumasta esitysmateriaaleineen ja Qaiku- ym. linkkeineen, ja ehkä se ilmestyy jossain vaiheessa Areenaankin, joten en käy kertaamaan sitä tässä. Mitään erityisen uutta ohjelmassa ei ollut, vaan ennemminkin tervetullutta kertausta perusasioista. Aiheeseen aikaisemmin perehtymättömät saivat varmasti rautaisannoksen esteettömyystietoutta.

Yleistunnelmasta pitää sen sijaan sanoa sananen, sillä se oli mielestäni ihan poikkeuksellisen hilpeä. Monissa esteettömyysseminaareissa istuneena en ole aikaisemmin kokenut sitä, että aikaisemmin aiheeseen liittynyt jäykistely loisti poissaolollaan, ja kukin esiintyjä sai yleisöstä irti spontaaneja nauruja ehkä suunnittelemattomastikin. Hyvät esiintyjät, siis.

Jouduin ikäväkseni poistumaan kesken paneelin, joten kuulematta jäi se, löytyikö konsensus siitä, miten verkkosivujen esteettömyyttä saisi lisättyä. En itse jaksa uskoa pelkkään Jungnerinkin hehkuttamaan goodwilliin, vaan arvelen jonkinlaisen lainsäädännön olevan paikallaan ennen kuin oikeasti alkaa tapahtua. Niin ikään jäin itse miettimään sitä, että mistä kaikki tekijät saavat oppia esteettömien verkkosivujen tekemiseen, koska tietääkseni sitä ei juuri missään erikseen opeteta, jos kohta edes osana muuta koulutusta. Emme kai luota siihen, että kyllä ne devaajat/suunnittelijat/designerit hankkivat oppinsa itse? Saisiko lainsäädäntö johtoportaan oivaltamaan asian tärkeyden ja panostamaan siihen, että työntekijöillä on tarvittava tietous – ja tarvitaanko laki, ennen kuin oppilaitoksista saa koulutusta alalle?

Kattava listaus löytyy last.fm:stä, mutta tässä viimeiset kymmenen:

1. Foo Fighters – Learn To Fly
2. Foo Fighters – My Hero
3. Foo Fighters – The Pretender
4. Foo Fighters – Everlong
5. Foo Fighters – Best Of You
6. Foo Fighters – All My Life
7. Kolmas Nainen – Tuli vain mieleen
8. Kolmas Nainen – Kilpi
9. Kolmas Nainen – Et sileänä säily
10. Kolmas Nainen – Mitä tapahtuu

Mainostivat Foo Fightersien uutta kokoelmalevyä aamulla Radio Helsingissä, joten pakkohan sitä oli sitten kuunnella. Ja Kolmas Nainen, no, se nyt jostain syystä on taas viime aikoina kolissut, myös nämä uudet biisit. Viimeisen viikon ajalta lista olisikin sitten ollut täynnä uutta Kentiä.

En haasta ketään, mutta kerro toki vaikka kommenteissa jos osallistut.