Kategoria: Verkonpainoja (Page 4 of 29)

Hakijan taustoja ei saa penkoa Googlesta, sanoo uutinen. Käsi ylös, työnantajat ja kollegat, kuinka moni ei ole tätä tehnyt? Vaikka työelämän tietosuojalaki kieltää moisen puuhastelun muuten kuin työntekijän itsensä luvalla, on valvominen täysin mahdotonta.

Jotkut ovatkin sitten hoksanneet kehittää tästä bisneksen, sillä pari viime viikon sisällä erilaisia verkossa toimivia ”maineenpuhdistajia” on julkaistu kaksi kappalein.

”[…] these subscription services offer to scour the web for you, find every trace of your name and optionally attempt to delete it by contacting the service providers responsible for its storage. […] According to a study by counsellors at Purdue University, ’1/3 of employers screen job candidates using search engines like Google, Yahoo!, and MSN. 11.5 percent look through social-networking sites like MySpace, Facebook, and Xanga for the profiles of job candidates.’ This practice is only going to increase as employers become more aware of how much information can actually be obtained online.”

Ja kun väki karkaa Suomesta muualle töihin, ei voida olettaa, että rajojemme ulkopuolella kunnioitettaisiin yksityisyyttä ihan samalla tavalla kuin meillä. Ehkä kannattaisikin satsata fiksuun verkkoidentiteettiin alusta alkaen, jos omalla nimellä täällä puuhastelee. Toisekseen: alkaa olla jo epäilyttävää, ellei ihmisestä löydy verkosta mitään – etenkin, jos internet-alalla leipäänsä tienaa. Joko kouluissa opetetaan henkilökohtaisten tietojen hallintaa verkkoympäristöissä?

Jos brittiläistä Guardiania ei muuten tulekaan luettua, niin viimeisintä numeroa kannattaa selailla: lehden viikonloppuliite on nimittäin omistettu Web2.0:lle. Pääjuttu tarjoaa hyvän kokonaiskatsauksen siitä, mistä koko hommassa on kyse, mutta varsinainen pihvi löytyy monista haastatteluista, joiden kohteina ovat olleet tekijät mm. Flickrin, Bloggerin, del.icio.usin, Last.fm:n, Technoratin, Wikipedian ja WordPressin takana. Ei siis haittaa, vaikkeivät kotomaan lehdet tänään ilmestykään: tässä riittää luettavaa vielä huomiseksikin!

Amerikkalainen Pew Internet & American Life Project pukkaa ilmoille tutkimusraportteja tiheämpään tahtiin kuin niitä ennättää lukea. Tuoreimmassa paperissa (pdf) tehdään asiallista työtä viimeisimmän muotisanan, eli Web 2.0:n määrittelemisessä niin että viime ajat kivenkolossa majaillutkin ymmärtää. Raportti valottaa sanan historiallisia taustoja ja yrittää siinä samalla hillitä pahinta hypetystä, sillä ei se Web 2.0 ole kaikille jokapäiväistä kauraa.

”Let’s get a few things clear right off the bat: 1) Web 2.0 does not have anything to do with Internet2: 2) Web 2.0 is not a new and improved internet network operating on a separate backbone: and 3) It is OK if you’ve heard the term and nodded in recognition, without having the faintest idea of what it really means.

[…] Despite all of this commotion over collaboration, participation and emancipation from static information, remnants of the linoleum-like Web 1.0 user experience still lie beneath the colorful rug of Web redux. Asynchronous email exchanges still top the charts of daily internet activities. We’ll say that again: Sending and reading email is still the most frequently reported internet activity by the average internet user, despite the growth in real-time communications like IM, text, and social network site messaging. Fully 53% of adult internet users sent or read email on a typical day in December 2005 – a figure virtually unchanged since 2000 when 52% of online adults emailed on a typical day. That’s more than instant messaging, blogging and online shopping – combined.”