Mediaksi kotiin sai kaverin. Kiitos!
Kategoria: Tietoyhteiskunta (Page 4 of 13)
Päivän sitaatti tulee Genevieve Belliltä, Intelin armoitetulta etnografilta:
”The digital home is never going to be about technology — it’s about the people who live there. We have slow-moving cultural paradigms, and ’home’ means something in our imaginations. In England and America, you say, ’My home is my castle.’ In India, people talk metaphorically about their homes as ’pure’ and the outside world as ’polluted.’ In Indonesia, home means grace, modesty, and simplicity.
The things that people care about aren’t changing– we’re curious, we want to be socially connected and spiritually inspired. The home is not a blank slate waiting for technology to arrive.”
[lähde]
Jaa tämä:
Monessa asunnossa keittiö on kodin sydän – toisin kuin viihde-elektroniikalla varusteltu olohuone tai moottoroidun sängyn valtaama makuuhuone. Omassa menneisyydessäni suurta osaa on näytellyt eräskin joensuulainen senssikeittiö, jonka suuren pöydän ääressä on itketty ja naurettu, juhlittu, harrastettu lettukestejä, rasviksia, ja notkuttu muuten vaan. Sitä kaikkea ei olisi olohuoneessa pystynyt tekemään.
Tämä suuntaus tuntuu säilyvän ennallaan myös tulevaisuudessa , ja hyvä niin. Mutta koska kehitys kehittyy, myös keittiön on kehityttävä, enkä ole ihan varma siitä, onko suunta oikea. Tulevaisuuden keittiöissä on antistressaavia ja energisoivia ominaisuuksia, ainakin mikäli New Kitchens that De-Stress and Reenergize -artikkelia on uskominen, mutta ainakin oheisen kuvauksen perusteella nämä keittiöt ovat paremminkin energiasyöppöjä myös henkisellä tasolla:
”While kitchens have long been the hub of the house, their importance has grown even more as families’ lives get busier. It’s a center of activity, but it’s also a place to get rid of stress, relax, and recharge — literally. Charging stations for our mobile phones, portable stereos and laptops are an important component in new kitchens […].”
Äh, säästäkää edes keittiöt latureilta ja mobiililaitteilta, jooko. Tuulikaappi olisi paljon joutavampi tila tällaiseen. Vai onko niin, että rakkaita laitteita ei tohdi laskea silmistä edes lataamisen ajaksi?
Jaa tämä:
Ensi viikolla tekisi mieli olla Tampereella, sillä perjantaina 15.12. tarkastetaan Tampereen yliopistossa Virve Peterin sosiologian alaan kuuluva väitöskirja Mediaksi kotiin: Tutkimus teknologioiden kotouttamisesta [pdf]. Väitöstiedote kertoo, että Peterin tutkimuksessa käsitellään median ja teknologian suhdetta suomalaiseen kotielämään sekä tarkastellaan miten uusia mediateknologioita on kotoutettu osaksi arkielämää. Lisäksi siinä analysoidaan miten teknologioiden merkitykset rakentuvat kodin tilallisten ratkaisujen, sukupuolittuneiden käytäntöjen ja median muotojen välisissä suhteissa – esimerkiksi niin, että miesten tekninen kompetenssi tunnistetaan, mutta naisten teknistä kompetenssia eivät tunnista naiset itsekään. Toisaalta naisille rakentuu toisenlainen asiantuntijuus, jota tutkimuksessa kutsutaan moraaliseksi asiantuntijuudeksi.
Erityisen mielenkiintoiselta kuulostaa myös kodin moraalimaantiedon käsite:
”Kun median muotoja sijoitetaan osaksi kotia, tuotetaan samalla erilaisia käsityksiä siitä, minkälaista on hyvä kotielämä ja miten kotielämän tulisi erota kodin ulkopuolisista elämänalueista. Erityisen kiinnostavaa aineistoa tämän teeman tarkasteluun tarjoavat ihmisten tavat sijoittaa tietokoneensa erityiseen huoneeseen. Tutkimuksessa tunnistetaan neljä erilaista tilallista järjestystä, joista jokainen tuottaa omanlaistaan käsitystä siitä, mikä on tietokoneen oikea paikka osana kotielämää. Tutkimus osoittaa miten kodin esinemaailmaa tutkimalla voimme oppia uutta niin kotielämästä kuin eri median muotojen välisistä suhteista.”
Koska olen itse aikanaan pakertanut gradua Émile Durkheimin pyhän käsitteeseen liittyen, en voi olla tarttumatta väitöksessä esitettyyn ajatusleikkiin siitä, kuinka tietokoneelle pyhitetään erillinen tila kotona:
”Uskontoelämässä ihminen voi siirtyä epäpyhän alueelta pyhän alueelle asettumalla viettämään luostarielämää […]. Durkheimin ajatuksia mukaillen työhuoneen pyhittämistä voisi ajatella riittinä, jonka avulla tietokone muokataan oikeutetuksi osaksi kotielämää. Se kenties tarkoittaa meille kotona tehtävien ansiotöiden ’mystistä asketismia’, mutta tietokone on vihdoin oikealla paikallaan.”
Taidan joutua tilaamaan tämän väitöksen kirjana kotiin.
Jaa tämä:
Tänään on kansainvälinen vammaisten päivä, jonka teemana on tänä vuonna tietoyhteiskunnan saavutettavuus, E-Accessibility.
”Access to information and communication technologies creates opportunities to everyone in society, but perhaps no-more so than for persons with disabilities. No longer do the societal barriers of prejudice, infrastructure, and inaccessible formats stand in the way of participation. When available to everyone, information technologies foster individuals to reach their full potential, and for persons with disabilities it allows them to play their part in societys development.
[…] The theme for this years International Day of Disabled Persons (3 December 2006) is accessibility to information technologies, and the day will be referred to as E-Accessibility Day. Through its efforts, and collaboration with others, the United Nations aims to raise appreciation among Governments, private entities and the public of the significant benefits to persons with disabilities and society when they are empowered with increased access to information technologies.”
Suomen tietoyhteiskuntaohjelman sivuilla päivää ei noteerata millään tavalla. Siinäpä meille tietoyhteiskunnan saavutettavuutta koko valtakunnan mitalla!
Jaa tämä:
