Kategoria: Sosiaalinen media (Page 4 of 20)

Sain tänään käsiini Global Habbo Youth Survey 2008 -nimisen tutkimuksen, eli järjestyksessä toisen Sulakkeen tekemän kansainvälisen nuorisotutkimuksen tulokset yksissä kansissa. Ja minkälaisissa kansissa! Ei puhettakaan kuivasta tutkimusotteesta, vaan raportti on kannesta kanteen raikas, hauska ja mielenkiintoinen, niin kuin on sen sisältökin:

”Examining the interests, values, attitudes and online habits of a global audience, the survey reveals teens’ current media and mobile usage, consumption behavior and brand preferences in order to better understand what compels youth around the world.

For the study, 58,500 teenagers between the ages 11 and 18 from 31 countries were surveyed. The respondents were recruited from Habbo, the world’s largest and fastest growing virtual world and social networking service for teenagers.

The analysis is presented on a global and country level. In addition, five psycho-graphical youth segments are explained and used in the analysis. This survey helps you dive into the commonalities and differences among global youth, and understand how today’s young people live and consume.”

Hinta on tavallisen kuluttajan ulottumattomissa, mutta jos työnantajasi ymmärtää hankkia tutkimuksen, niin siihen kannattaa ehdottomasti tutustua.

Karista ei tullut Twitter-käyttäjää, mutta Ollista tuli. Minusta ei ole tullut; ei siksi, että pelkäisin pikaviestimien ja mikrobloggaamisen mädättävän aivoni ja vievän viimeisetkin rippeet keskittymiskyvystäni, mutta ehkä siksi, että Twitter on makuuni vähän liian narsistinen; kuin tuuleen huutelisi, ja pääasia että ääni kuuluu. En tosin ole jaksanut juuri Twitteriin panostaakaan. Siellähän sitä paitsi ovat jo kaikki, joten minä voin ihan hyvin olla jossain muualla. Mutta missä?

Qaiku syntyi paikkaamaan kuolevaa Jaikua, mutta sinne kotiutuminen on ollut vähintäänkin haasteellista. Vaikka Qaiku näyttääkin paljon esikuvaltaan, se ei silti ole se. Vaikka siellä on samoja ihmisiä, se ei silti tunnu samalta. Eikä se ole sama.

Jaikun hidas kuolema on omaksi yllätykseksenikin ollut minulle vähän kuin rockklubi Kerubin menehtyminen aikoinaan – jokainen Joensuussa 90-luvulla aikaansa viettänyt ihminen tietää kyllä mistä puhun. Jaikua teki mieli lukea ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla, ihan niin kuin Kerubin ihania korvapuusteja olisi voinut mussuttaa aamusta iltaan ja pistää jukeboksista Red Hot Chili Peppersiä soimaan vielä viidennen kerran samana päivänä. Kerubin tilalle pystytetty Kerubin kuppila ei ole ollenkaan sama asia, vaikka se ulkoisilta puitteiltaan edeltäjäänsä muistuttaakin. Ja vaikka siellä hengaa edelleen niitä 90-luvulta tuttuja tyyppejä, niin alkuperäisen Kerubin tunnelma on muisto vain. Ei siellä tee mieli käydä.

Competitor designs: The danger of borrowing across contexts -artikkeli sivuaa samaa aihetta: Minkälainen tulee palvelusta, joka surutta lainaa yhden osan sieltä ja toisen tuolta? Omaleimainen? Tilkkutäkki? Pahimmassa tapauksessa mikään ei toimi, kun osat ovat toisistaan irrotettuja; parhaimmillaan taas palvelu saattaa tuntua tutulta ja siksi helpolta. Ehkä. En tosin muista ihan heti milloin niin olisi käynyt.

Kaikki kunnia Qaikun tekijöille, mutta ehkä sen olisikin pitänyt olla jotain ihan muuta kuin Jaiku 2.0; jokin omaleimainen, erilainen, ja siksi parempi.

Logic+Emotion: Professional Prism of Trust

Nauroin.

Tags and tagging – Creating meanings, organising, and socialising with metadata (pdf) on VTT:n taannoin julkaisema raportti täky-projektista, johon itsekin koehenkilön ominaisuudessa osallistuin. Projekti tuntui kestävän varsin kauan, mutta pituus selittyy, kun katselee sen osakokonaisuuksia: useita tutkimuksia, testaajia muuallakin kuin Suomessa, oma tutkimusta varten kehitetty verkkopalvelu ja paljon muuta.

Tutkimuksen päätulokset ovat tässä:

Ei kannata ajatella tageja ja taggaamista yhtenä konseptina – se on monimuotoista, moniselitteistä ja kontekstisidonnaista. Siihen vaikuttavat mm. sosiaalinen konteksti, käyttöliittymä sekä järjestelmän avoimuus. Käytännössä siis taggaamista pitäisi suunnitella niin, että käyttäjillä itsellään on mahdollisuus päättää ja kontrolloida kuinka ja milloin tageja käytetään.

Kukaan ei taggaa silkasta taggaamisen riemusta. Taggaaminen ei voi olla itsessään päämäärä, vaan työkalu. Suunnittelijan pitäisi ymmärtää ihmisten sosiaalisia motivaatioita sekä pitää mielessä, että taggaaminen on monelle vielä vieras konsepti.

Tagien liittämisessä tuotteisiin ja palveluihin on monia mahdollisuuksia, ja niiden merkityksen lisääminen avaa uusia käyttömahdollisuuksia mm. mainonnassa.

Toisin sanoen: ei pistetä sitä tagipilveä verkkosivuille vain siksi, kun muillakin on, vaan mietitään ensi hetki josko siitä on todella hyötyä tai kuinka sitä voisi hyödyntää.

Tutkimuksessa huomasin itse olevani varsin tapoihinin piintynyt tagaaja, enkä ihan hevillä lämmennyt tarjotuille uusille mahdollisuuksille esimerkiksi kansioida tageja tietyllä tavalla. Tosin: deliciouksessakin tagini ovat ryhmiteltyinä tiettyjen otsikoiden alle. Kaikessa olennaisinta on ollut käytön helppous, eivät välttämättä taggaamisen monet mahdollisuudet. PA kirjoitti pari vuotta takaperin varsin mainion jutun tageista, ja se kannattaa käydä lukaisemassa, jos et ole jo sitä aiemmin tehnyt. Sitten kun vielä löytäisin sen kirjoituksen (kommentin?), jossa pohdittiin sitä, kuinka kukin delicious-tageja muodostaa.