Kategoria: Saavutettavuus (Page 5 of 61)

Viime viikolla oli puhetta riittävän selkeiden, iäkkäämmille ihmisille suunnattujen kännyköiden puuttumisesta kotimaan markkinoilta. Jälleen kerran: kysyntää on, mutta tarjontaa ei, vaikka väki vanhenee kaiken aikaa.

Samaisen merkinnän kommenteissa sain oivan vinkin suoraan sylttytehtaalta. Kävi ilmi, että Suomessakin on kuin onkin saatavana nimenomaan ikäihmisille, näkövammaisille, kehitysvammaisille, lapsille sekä muille erityiskäyttäjäryhmille tarkoitettu selkopuhelin, josta on karsittu kaikki turha pois, mutta joka kuitenkin tuntuu sisältävät kaikki ne perusominaisuudet, joita käyttäjä tarvitsee.

”Puhelimessa ei ole näyttöä eikä hankalia valikoita. Suunnittelussa tärkeimpinä ominaisuuksina on pidetty helppoa käyttöä, voimakas- ja selkeä-äänistä kaiutinta, hyvin kuuluvaa soittoääntä ja värinähälytystä. Viiden numeron muistiin voidaan tallentaa tärkeimmät mukana tarvittavat puhelinnumerot. Yhteen muistipaikoista voidaan tallentaa numerotiedustelun numero yllättäviä tilanteita varten. Pikavalintojen nimet voidaan kirjoittaa puhelimen takakanteen.”

Tekstiviestejä puhelimella ei voi lähettää, eikä sen ulkoasu todellakaan saa aikaan ihastuneita henkäyksiä, mutta jos se muuten ajaa asiansa, niin mitäpä design-virityksillä tekisikään. Puhelinta näkemättömänä on vaikea sanoa sen käytettävyydestä mitään, mutta ainakin ajatuksen tasolla laite vaikuttaa tutustumisen arvoiselta.

(Kuva: Ideatuote)

Aamun Helsingin Sanomien yleisönosastossa nostetaan jälleen esille aihe, joka jaksaa puhuttaa säännöllisin väliajoin: missä viipyy vanhuksille tehty matkapuhelin (maks.)? Mielipiteen kirjoittaja oli yrittänyt löytää 80-vuotiaalle äidilleen sopivaa, riittävän helppokäyttöistä puhelinta, mutta törmännyt pelkkään ei-oo:hon. Aika kuvaavaa on se, että kaikissa liikkeissä oli kuitenkin muistettu mainita, että vastaavaa kysyntää on erittäin paljon, mutta tarjontaa ei ollenkaan.

”Netistä kyllä löytyy vanhoja uutisia, joiden mukaan tämä tai tuo valmistaja ryhtyy suunnittelemaan tai peräti valmistamaan selkopuhelimia vanhuksille. Tietäisi vain, mistä näitä puhelimia löytyy. Ikäihmisen puhelimessa tulisi olla yksi tai kaksi toimintoa: puhelin ja mahdollisesti tekstiviesti sekä niitä tukeva ’puhelinnumeromuistio’. Ehdottomasti ei mitään muuta. Riittävän isot näppäimet ja selkeä näyttö. Ei pitkiä valikkopolkuja, vaan kukin toiminto yhden painalluksen päässä.”

Kirjoittaja epäilee, että valmistajien haluttomuuden takaa löytyy puhtaasti myynnillisiä syitä: yksinkertaiset puhelimet olisivat niin halpoja, että niillä olisi vaikeaa tehdä voittoa.

”Jos Nokian kiinnostuksen puute kuitenkin johtuu siitä, että suunnitteluosaston graafikoilla on kiire luonnostella uusien älypuhelimien näppäimistöä ja käyttöliittymää, lupaan henkilökohtaisesti piirustaa kyseisen puhelimen. Ei kestä kauan eikä maksa mitään. Sopivien puhelimien puute lisää vanhojen ihmisten turvattomuutta ja vähentää heidän mahdollisuuksiaan pitää yhteyttä läheisiin ihmisiin.”

Kunpa se olisikin niin yksinkertaista. Ja kunpa joskus saisin lukea jostain lehdestä jonkun puhelinvalmistajan vastineen näille kirjoituksille.

Paikallislehdet lentävät monesti keräykseen miltei avaamatta ihan silkan ajanpuutteen vuoksi, mutta tuoreen Helsingin Uutisten kansijuttu houkutti lukemaan tarkemmin. Aina aika ajoin muistetaan nostaa esiin ikäihmisten kännyköiden käytön ongelmallisuus, jota Helsingin Uutisten jutussa valaistaan varsin konkreettisella tasolla. Tuttua on se, kuinka seniorit kaipaisivat isoja näyttöjä, suurempia näppäimistöjä ja selkeitä toimintoja, mutta kännykkävalmistajat joko viittaavat toiveille kollektiivisella kintaalla tai senioreille suunnatut mallit eivät rantaudu Suomeen. Kiukuttaa lukea siitä, kuinka vanhukset joutuvat käyttämään kaiken maailman apuvälineitä, niin kuin kumipäistä lyijykynää näppäinten painamiseen ja näppäimiä suurentavia tarroja pystyäkseen ylipäätään käyttämään kännyköitä. Tai siitä, että kännyköiden käyttöäkin neuvotaan vähän digikummien tapaan. Monet ongelmista ovat sellaisia, joita ei välttämättä tule edes ajatelleeksi:

”Puhelimen nimi- ja numeroluettelon käyttö nimien ja numeroiden tallennuksineen voi tuntua hankalalta. Tekstiviestien kirjoittamisessa vaikeuksia tuottaa oikean ’työjärjestyksen’ hahmottaminen. Puhelimen valikkorakenne on vaikea sisäistää ja näytön antamia ohjeita ei malteta seurata. […] Tekstiviestin kirjoituksessa tuottaa vaikeuksia se, että yhden näppäimen takana on useita kirjaimia. Numerot pitää näppäillä omalla tavallaan. – Pitääkö nyt painaa nopeasti vai hitaasti, kysytään.”

Mutta niiden, jotka puhelimia suunnittelevat, pitäisi kyllä ajatella näitäkin seikkoja. Suomessa kun ollaan, niin Nokiaa ryöpytetään tämän tästä vanhusten tarpeiden unohtamisesta, mutta jutun perusteella Nokialla ei kuitenkaan olla ihan tumput suorina asian suhteen oltu, sillä seniorikansalaiset on siellä käyttäjätutkimuksen perusteella jaettu kolmeen ryhmään:

”Ensimmäisessä ryhmässä ovat ikäihmiset, joille ergonomia ja helppokäyttöisyys ovat tärkeitä. He käyttävät kännykkää puheluiden soittamiseen ja tekstiviestien lähettämiseen. Tämä ryhmä on suurin ikäihmisten ryhmä. Seuraavaan ryhmään kuuluvat ikäihmiset, joilla on jonkin verran teknologiatuntemusta. Ryhmän seniorit etsivät edistyksellisempiä kännyköitä, joissa on hyvä ergonomia. Tulevaisuudessa kasvava iäkkäiden ryhmä on hyvän teknologiatuntemuksen omaavat seniorit, jotka ovat myös tyylitietoisia. Elämäntyyli ohjaa heidät ostamaan esimerkiksi multimedialla ja tietokoneominaisuuksilla täytettyjä kännyköitä.”

Seuraavaksi sitten odotellaan, mitä tutkimuksesta seuraa. Jotain konkreettista, toivon.

(Lehden verkkoversio on sen verran jäätävä, ettei suora linkitys juttuun onnistu, mutta tuoreen numeron sivuilta 3 ja 5 voi lukea lisää.)