Taustamusiikkia käyttäjälähtöiselle digitalisaatiolle

Kategoria: Käytettävyys (Page 3 of 162)

Lempiesineitä, sija 5: Vaaleanpunainen pressopannu

Jokin aika sitten illanviettoseurueessa puheeksi tuli käytettävyys, ja se, kuinka kauniit esineet tuntuvat jostain syystä myös toimivan paremmin. Samaan hengenvetoon minulta kysyttiin mitkä ovat lempiesineitäni – taustalla ehkä ajatus siitä, että käytettävyysihmisenä lempiesineeni olisivat jotenkin erityisen käytettäviä.

No, tiedä hänestä. Olen ollut enemmän kallellaan Normanin teoriaan siitä, kuinka ”attractive things work better”, eli allekirjoitan itsekin keskustelussa pohdiskellun väitteen. Sen enempää teorisoimatta sain kuitenkin ajatuksen kirjoittaa muutaman blogahduksen niistä lempiesineistäni, joista tässä ensimmäinen: vaaleanpunainen pressopannu.

Little pink one

Ostin pannun kööpenhaminalaisesta kahvilasta neljä vuotta sitten, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. En erityisemmin tarvinnut pressopannua, mutta siinä kahvilan seinällä esillä ollessaan soma vaaleanpunainen väri ja pullukka muotoilu veivät sydämeni. (Kaikille niille, jotka ovat hiukan ihmetelleet värivalintaani olen auliisti kertonut, että vaihtoehtona olisi ollut mintunvihreä, ja en kai minä nyt missään tapauksessa sitä, mutta tosiasia on, että olisin ostanut juuri tämän pinkin vaikka vaihtoehtoina olisi ollut mitä.) Pannu itsessään ei ole tanskalainen, vaan aitoamerikkalaista tuotantoa, mutta en ole antanut sen häiritä, vaikka muuten tanskalaisen muotoilun ystävä olenkin.

Yllättäen pannu kuitenkin tuli tarpeeseen, ja on tarpeen edelleenkin, sillä kartan työpaikkojen seisseitä vaaleapaahtoisia litkuja, ja pyöräytän kahvit mieluummin itse. (Se selittää myös sen, miksi pannu on nimikoitu.) Pressopannulla kahvin tekeminen käy kätevästi, ja lopputulos on, jos nyt ei maailman parasta kahvia, niin ainakin verrattain kelvollista juotavaa. Pannullisesta saa kaksi isohkoa mukia, eikä sitä toista mukia yleensä tarvitse väkisin kenellekään tuputtaa, ottajia on.

Tällä hetkellä pannu palvelee kolmannessa kohteessa ja on edelleen hyväkuntoinen. Puolet sen käyttämisen riemusta tulee tietenkin siitä reaktiosta, jonka se kollegoissa herättää – kommentoimatta ei ole kukaan kävellyt ohi.

Mikä on sinun lempiesineesi?

E-kirja, ihanaa

En ole suuri e-kirjojen ystävä, lehdetkin luen mieluummin ruokapöydälle levitettynä (ja broadsheetinä!). Parhaillaan tuttavapiirissäni Facebookissa kiertävä Suomalaisen Kirjakaupan ohje E-kirjojen ostamiseen ja lukemiseen Android-käyttöjärjestelmän laitteilla ei varsinaisesti sekään houkuttele kokeilemaan sähköisten kirjojen ihanuutta.

”Suomalaisen Kirjakaupan e-kirjakauppaan kuuluu myös sovellus Android -käyttöjärjestelmän laitteille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Androidia käyttävän laitteen kautta voit lukea ja ostaa kirjoja ”kahdella klikkauksella” e-kirjakaupastamme.

Ennen kuin pääset ostamaan kirjoja ”kahdella klikkauksella”, sinun tulee määritellä itsellesi Adobe ID, rekisteröityä e-kirjakauppaamme ekirja.suomalainen.com (Suomalainen.com:in tunnukset eivät käy e-kirjakaupassamme), tehdä ensimmäinen ostoksesi verkkokaupan kautta ja tallentaa luottokorttisi numero omiin tietoihisi.

Rekisteröityessäsi järjestelmän käyttäjäksi ja ostaessasi ensimmäisen kirjan ekirja.suomalainen.com-sivuilla, saat automaattisesti henkilökohtaisen ”kirjahyllyn”, johon ostamasi kirjat sijoitetaan. Tuolta hyllyltä voit ladata e-kirjat päätelaitteellesi. Kirja voi olla yhtä aikaa kuudella sinulle rekisteröidyllä laitteella.

Sen jälkeen, kun olet rekisteröitynyt kauppaamme, määritellyt itsellesi Adobe ID:n ja tehnyt ensimmäisen ostoksen verkkokaupassa, voit hakea sovelluksemme Android Marketista. Suomalainen Kirjakaupan e-kirjasovellus (löytyy nimellä Suomalainen) on täysin ilmainen. Suomalaisen sovelluksessa adobe ID:n voi luoda suomeksi Menusta -> Asetukset -> DRM identifikointi tai vastaavasti Asetukset-osion kohdasta Adobe ID, jonka takaa löytyy nappi ”luo uusi Adobe ID. Nappia painamalla sovellus avaa adoben sivun nettiselaimeen. Avautuva sivu ja sitä seuraava rekisteröintisivu ovat suomenkieliset.”

Ja tässä oli vasta alku.

Kotiinkuljetuksella

Puhelin soi maanantaiaamuna juuri kun olen hyppäämässä keskustassa ulos bussista mennäkseni töihin. Numero on vieras, mutta vastaan.

– Kuljetusliikkeestä huomenta. Teille on tulossa kodinkone osoitteeseen x, oltais tulossa puolen tunnin kuluttua.
– Niin pian? Maanantaiaamuna ihmiset ovat yleensä jo töissä, eikö tuon varoitusajan pitäisi olla vähän pidempi?

Mietin vaihtoehtojani. En mitenkään ehdi puolessa tunnissa sinne, minne laite pitäisi viedä, pakko siis keksiä muuta.

– Jos tämä ei käy, niin sitten koko kuljetus siirtyy ensi viikkoon, jatkaa ääni puhelimessa.
– Saisiko sen tuotua toiseen osoitteeseen? Sinne ehdin puolessa tunnissa, ehdotan.
– Eiköhän, mikäs se osoite on.

Kerron osoitteen. Kolmeen kertaan. Sittenkin jää vähän epävarmaksi, että kuuliko vastapuoli sen oikein.

– Ja olet sitten siinä osoitteessa seuraavan tunnin ajan ottamassa vastaan?
– Tunnin? Eikös sen pitänyt olla puoli tuntia?
– No, heitetään tässä yksi keikka välissä, niin voi mennä tuntikin.

En ihan ymmärrä logi(sti)ikkaa, sillä kuljetusauto on parhaillaan lähempänä tarjoamaani osoitetta kuin sitä, minne laite piti alunperin viedä, mutta alistun. Parempi nyt, kuin ehkä joskus ensi viikolla. Onneksi ei ollut palaveria alkamassa heti aamusta. Etsin siis kulkuneuvon takaisin, ja olen juuri puolessa tunnissa perillä.

Ja odotan.

Tunti tulee täyteen, juon kahvia. Reilun tunnin kuluttua puhelin soi taas.

– Ollaan nyt tässä alaovella, tuletko hakemaan laitteen?

No en todellakaan tule, ajattelen, sillä eikö kotiinkuljetuksen idea ole juuri se, että isot laitteet tuodaan kotiin, ei alaovelle? Siitä olen mielestäni maksanutkin.

– Jospa kuitenkin toisit sen ylös asti, sanon ja annan ovikoodin. Nuori kuljettaja saapuu laitteen kanssa ja pyytää vielä kuittauksen.

Tällaista on palvelu. Samoja kokemuksia on tiedossa lähiviikkoina vielä useampia. Kello on melkein kymmenen. Siunattu liukuva työaika.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑