En olisi koskaan uskonut bloggaavani peleistä, mutta niin vain kävi, että Angry Birds koukutti kertaheitolla meikäläisen, ihmisen, jonka pelikokemus on aiemmin rajoittunut pasianssiin ja satunnaiseen Doom-räiskintään vuonna miekka ja kivi. Allaoleva tuskin naurattaa ketään muuta kuin sellaista, joka on laillani joutunut vihaisten lintujen ja possujen lumoihin.

Olet kai jo tilannut omasi?

Näitä päiviä.

Kiitos pnin, muistin viimeinkin käydä täyttämässä A List Apartin vuosittaisen ALA Surveyn.

Työnhakua Beau Bergeronin tapaan:

Minä palkkaisin heti.

[via]

On aika tyhjentää nurkkia sinne kertyneistä ylimääräisistä huonekaluista ja muista esineistä. Siksi myydään tai annetaan sekalainen määrä tavaraa:

• Sininen vuodesohva, ostettu alle kaksi vuotta sitten Soul Home Shopista. Kaksi tyynyä. Helposti avattava ja suljettava. Hinta: 200€
• Pyykinpesukone Ignis AWV 508/2 – 550. Leveys 40 cm, korkeus 90 cm. Neljä vuotta vanha, ohjekirjat tallella. Täysin toimintakuntoinen ja siisti. Hinta: 175€ (MYYTY)
• ATK-työtaso, musta/kirsikkapuulaminaatti. Upotus monitorille. Siisti ja ehjä. Hinta: 10€
• Sänky, runkopatja, 140cm x 200cm sijauspatjalla. Hyväkuntoinen, kolmisen vuotta vanha, ostettu Stockmannilta. Mukaan kaksi helmalakanaa. Hinta: 250€
• Mikroaaltouuni, UPO 1620. Täysin toimintakuntoinen, käytettävyydeltään parasta A-luokkaa. Hinta: 20€
• Ruokaryhmä (pöytä ja neljä tuolia). Kirsikkapuu/tummansininen; ostettu n. 5 vuotta sitten Askosta, ehjä, siisti, kuin uusi. Hinta: 150€ (VARATTU)
• Televisio, Salora 14″. Hieman pintavikainen kaukosäädin, antennijohto mukaan. Ei Scart-liitintä. Hinta: 0€
• Moottorisaha. Ei käytetty kertaakaan, ei edes bensoja laitettu sisään. Saatu lahjaksi vuosi sitten. Hinta: 80€ (VARATTU)
• Pölynimuri, punainen Rowenta Dymbo. Ehjä ja hyvä, toimii. Kaikki osat tallella, jopa säilytyslaatikko. Hinta: 40€ (MYYTY)
• Yöpöytä, pieni, valkoinen, laatikollinen. Hinta: 0€ (VARATTU)

Sijainti Helsingissä. Lisätiedot ja kuvat, ks. erillinen sivu.

Mikä on kuuminta hottia internetissä juuri nyt? No, se selviää, kun vilkaisee Web Trend Map 2007 -karttaa: “The 200 most successful websites on the web, ordered by category, proximity, success, popularity and perspective.”

Luulitko tietäväsi kaikki? Tässä kartassa on yllätyksiä ja sivustoja, joista en ollut koskaan kuullutkaan, mutta olisi varmaan syytä. Etenkin “kiinalaiseen linjaan” kannattaa kiinnittää huomiota.

Vastaa sinäkin: The Web Design Survey, 2007.

Sunnuntain Hesari tarjosi taas mukavaa luettavaa virtuaalimaailman asioista kiinnostuneelle, ja tällä kertaa jutuista pääsevät nauttimaan ilmaiseksi myös muut kuin paperilehden lukijat. (Minkä, jos minulta kysytään, pitäisi olla yleinen käytäntö tämänkaltaisissa artikkeleissa.)

Ensinnäkin Internetin kirjeenvaihtaja valottaa kansalle ubiikki-termin merkitystä U-käännös-jutussaan:

“Ubiteknologian uskotaan mullistavan yhteiskunnan ja talouselämän rakenteita, kun lähes kaikenlainen mediasisältö luodaan, jaellaan ja kulutetaan digitaalisessa muodossa kannettavissa laitteissa. Mistä ubi-intoilussa on sitten kysymys?”

Ei ole kuin puolitoista vuotta siitä, kun käytin ubiikki-sanaa ensimmäisen kerran tässä blogissa. Pari päivää sitten käytin sanaa sujuvasti keskustelussa, enkä olisi edes hoksannut kiinnittää siihen sen kummemmin huomiota, ellei juttukumppani olisi sitä tehnyt. Hyvä muistutus siitä, että käyttäjille kannattaa puhua käyttäjien kielellä muuallakin kuin digitaalisessa ihmemaailmassa, jos haluaa tulla ymmärretyksi.

Toinen niin ikään hiljattain keskustelua herättänyt aihe on LinkedIn-verkostoitumispalvelu, jolle Hesari uhraa kokonaisen sivun Talous-liitteestään. “Onko tarkoituksenasi kerätä mahdollisimman monta kontaktia, vai miksi käytät palvelua?”, minulta udeltiin, ja samansuuntaisia kysymyksiä kysytään myös Hesarin jutussa, jossa ounastellaan, että LinkedInistä “tulee lähivuosien pörssitähti tai YouTuben kaltainen kallis ostos jollekin internet-jätille”. GoogleIn?

Taisin liittyä aikanaan LinkedInin jäseneksi miltei heti palvelun avaamisen jälkeen vuonna 2003, enkä ole osannut suhtautua siihen sellaisella vakavuudella, kuin mitä se taitaisi edellyttää – mutta sama koskee kyllä monia muitakin sosiaalisia medioita; esimerkiksi MySpacesta en ymmärrä tuon taivaallista. Monet juttuun haastatellut suhtautuvat samalla tavalla: nähdään, että palvelusta kyllä voisi olla hyötyä vaikka työnhaussa, vaikka itselle ei vielä olekaan ollut. Ihan pelkkään tuttujen uran seuraamiseen en palvelua käytä, enkä mahdollisimman monen kontaktin haalimiseen. Luulenkin, että LinkedInistä on eniten hyötyä pitämään mielessä ne kontaktit, joita tosi- tai virtuaalielämässä on tullut solmittua, vaikkei niitä kaikkia sieltä löydäkään.

Niin, ja muistettiinhan Hesarissa vielä mainita Naama-vaalikonekin. Vaikka oman ehdokkaan löytäminen onkin tänä vuonna ollut poikkeuksellisen työlästä, niin en kuitenkaan taida edes harkita tämän koneen tuottamaa tulosta – olkoonkin, että meitä yhdistää “sama puolihymy, vilpitön katse, jämerä leuka ja miehekäs kampaus”, kuten rakas ystäväni minulle huomautti. Just just.

Luulin ensin, että The Museum of Lost Interactions on vitsi, ja täytyy tunnustaa, että aika uskomattomalta se kuulostaa vieläkin. Joka tapauksessa skotlantilaisen Dundeen yliopiston vuorovaikutteisen median suunnittelun opiskelijat avasivat joulukuussa 2006 verkkoon näyttelyn unohdetuista viestimistä, joita tarkastellessa leuka loksahtaa ja ajantaju katoaa.

“These nine exhibits were donated by a group studying Interactive Media Design, who lovingly restored each to working order. Their discoveries were made whilst researching examples of interaction design that pre-dated digital technology. They also uncovered archive film, photography and packaging which places each artefact in its historical context. I know that everyone involved has been affected by the surprising similarities and profound differences between these and contemporary designs, and of how interchangeable technologies often are but how much more important social change can be.”

Todellakin! Vai miltä kuulostaa The Zenith Radio Hat, hatun ja kävelykepin yhdistelmä, jonka avulla käyttäjä pystyi kuuntelemaan radiota liikkeellä ollessaan? Tai The Social Communicator, joka mahdollisti langattoman yhteydenpidon morsetusta käyttäen? iTunesinkin juuret löytyvät jo 1920-luvulta, jolloin Acoustograph-laitteella voi ladata musiikkia puhelinlankoja pitkin.

(Kuva: MoLI)