Matkalla

Elämässä pitää olla käytettävyyttä ja Ilosaarirockia.

Category: Tietoyhteiskunta (page 1 of 12)

Tietoyhteiskuntaristiriita

Sillä aikaa kun allekirjoittanut vietti eilen entisen työnantajansa 10-vuotisbileitä, Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkisti raportin Suomen tietoyhteiskunnan korjausliikkeestä (pdf). Raporttia on työstänyt Risto Siilasmaan vetämä asiantuntijaryhmä, joka patistaa Suomea oman tulevaisuutensa nimissä tekemään nopeita ja välttämättömiä korjausliikkeitä tietoyhteiskunnan suunnan muuttamiseksi ja yhteiskunnan vastaisen kehittymisen pohjaksi. Raportin kirjoitti Teppo Turkki. Näin kertoo Tietoviikko.

Asiantuntijaryhmä sai puristettua työnsä tulokset kahdeksan kohdan toimenpidelistaksi (löytyy Tietoviikon uutisesta), joka, anteeksi nyt vaan, ei huimaa ainakaan minun päätäni innovatiivisuudellaan. Mikähän ihme siinä on, että kun aletaan puhua tietoyhteiskunnasta, puhutaan automaattisesti hallinnosta, byrokratiasta, julkisesta sektorista, kansallisista käytännöistä, sähköisestä laskusta ja ties mistä muusta, joka on yhtä kiinnostavaa kuin katsoisi heinän kasvavan?

Olen vasta raportin kahlaamisen alkumetreillä, mutta jo nyt sieltä pistää silmään Teppo Turkin viesti lukijalle:

”Tietoyhteiskunta-käsite on Suomessa ollut jo aikoja kaluttu luu, jotenkin ontto ja merkityksistä tyhjentynyt. Moni on halunnut koko sanasta eroon. Toisaalta, olen viime vuosina tehnyt paljon työtä Japanissa ja Etelä-Koreassa, jossa olen voinut seurata kukoistavaa digitaalisen evoluution kolmatta vaihetta, jossa kansalliset kulttuurit ja ihmisten sosiaalisen elämän käytännöt liukuvat yhteen virtuaalisten teknologioiden kanssa, ja sitä kuinka ihminen, yhteisöt ja
yhteiskunta sekä uudet digitaaliset palvelut vähitellen kutovat kasaan yhteistä, äärimmäisen kiinnostavaa olemisen symbioosia.

[...] Kysymys on nyt lähes kaiken ympärillämme olevan digitalisoitumisesta. Tieto ja data ovat yhteiskuntamme uutta verenkiertoa. Todellinen ja virtuaalinen liukuvat yhteen. Yhteydestä internetiin on tullut ihmisille, yrityksille ja yhteisöille elintärkeä perushyödyke kuten puhtaasta vedestä ja sähköstä. Virtuaalisista välineistä kehittyy huimaa vauhtia ihmisten sosiaalisen ja poliittisen elämän, viihtymisen ja työn välttämättömiä toiminta-alustoja.”

Turkki puhuu ihmisistä. Mihin asiantuntijaryhmä ne toimenpiteistään kadotti?

Liikaa luettavaa, liian vähän aikaa

Törmäsin tänään vanhaan tuttuun, joka tiedusteli mitä puuhailen nykyisin; olenko kenties freelancer. Naurahdin kuivakkaasti niin kuin tämän kysymyksen kohdalla aina teen, sillä vaikka halua freelancerointiin olisikin, pitää turvallisuushakuisuuteni huolta siitä, että pysyttelen visusti jonkun muun leivissä. Onnea kun on joka kuukausi säännöllisesti kolahtava palkkakuitti. Eri asia sitten, jos olisi rikas elättäjä, tai muuten vain paljon pätäkkää. Mutta kun ei.

Vuorokauteen mahtuisi kuitenkin jokunen kappale lisätunteja, tai ehkä virkavapaakaan ei olisi pahitteeksi. Ehtisinkö silloin lukea kaikki ne viime (ja aikaisempienkin) aikojen julkaisut, jotka piinaavat minua käsittelemättöminä delicious-linkkeinä ja pölyttyvänä kirjapinona työhuoneeni hyllyssä? Onneksi sentään hylly on selän takana – vaikka muuten rakastankin kirjojen katselua, niin kotona ne tuppaavat muistuttamaan minua vain ja ainoastaan ajan vähyydestä.

Ainakin nämä haluaisin lukea:

Mutta ehkä sitten eläkkeellä.

Arvioi laatua

Viime vuoden helmikuun alussa käynnistyi valtiovarainministeriön hanke, jonka tarkoituksena on ollut kehittää julkisten verkkopalvelujen laatukriteeristöä ja siihen liittyvää arviointityökalua. Uudistetun laatukriteeristön ja arviointityökalun julkistamistilaisuus on keskiviikkona 5.3.2008 klo 12.30-16.00
Bio Rexissä Helsingissä, ja siihen on ilmoittauduttava torstaihin 21.2.2008 mennessä. Paikalla puhumassa mm. Jyrki Kasvi, ja juttua riittää esim. käytettävyydestä ja käyttäjälähtöisyydestä. Sinne!

Teknologiaelämäkerta

Minkälainen on sinun teknologiaelämäkertasi? Nyt on oiva hetki istahtaa hetkeksi alas ja kirjata se muistiin, ja samalla auttaa tutkijoita työssään. Postilistalta poimittua:

Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen Encounters with Technological Imperative – ETIM -tutkimushanke kerää yhteistyössä SKS:n kanssa teknologioihin liittyviä henkilökohtaisia kokemuksia ja käsityksiä, ”teknologiaelämäkertoja”. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita osallistumaan keruuseen kirjoittamalla oman teknologiaelämäkertansa. Keruu on käynnissä 31.08.2007 asti.

Tarkemmat kirjoitusohjeet kertovat mitä, miten ja minkä verran.

Hetken mietittyäni huomasin, että oma teknologiaelämäkertani on itse asiassa tismalleen se sama, jota olen jokaisessa työhaastattelussa kertonut, ja jota edelleen kertailen ihmisille, jotka ihmettelevät kuinka olen löytänyt nykyiseen ammattiini. Mikä kuun asento lieneekään ollut syynä siihen, että alunperin teknologiavastainen ihminen ansaitsee nykyään leipäänsä nimenomaan teknologian parissa. Kyllä siitä aina yhden A4:n verran tekstiä saa aikaan!

Ja jos elämäkerran kirjoittaminen ei nyt nappaa, niin kannattaa käydä lukaisemassa eilisen musiikkikauppa-merkintäni kommentit. Ihmiset kirjoittavat niin ihanasti ja sydänverellä, että johan tässä melkein silmäkulma kostuu.

Kakkosen kyydissä

Ihmisillä on mielipiteitäTuskin olin ehtinyt eilisestä blogimiitistä (jutussa linkitykset liki kaikkiin paikalla olleisiin, siksi minä en edes yritä laittaa niitä tähän), naurusta kipeistä vatsalihaksista (kiitos vaan, Kari ja Sami) ja Web2.0-övereistä selvitä, kun aamulla tie jo vei seuraavaan sosiaalisen median häppeningiin, nimittäin SWbusiness Cafén aamukahvi-ilotteluun otsikolla Helppoa rahaa? – Sosiaalisen median liiketoimintamallit.

Edellisen illan vuolaan keskustelun yhä velloessa mielessä tuntui siltä, ettei paikalle kokoontunut posse tiennyt sosiaalisesta mediasta tuon taivaallista, koska tilaisuuden alkuun oli varattu runsaasti aikaa naamatusten tapahtuvaan verkostoitumiseen, johon vielä ihan ääneen kehotettiin. Hei, verkossahan se yhteisöllisyys tapahtuu! Vai oliko tarkoituksena hankkia Elämä 2.0? Paikalla oli vain muutama asialle vannoutunut [nörtti], jotka istuivat kukin omissa nurkissaan läppäreitään/kännyköitään tuijotellen, mitä ilmeisimmin tiukasti jaikuten/blogaten. Mietin sitäkin, että onko sosiaalinen media ryhmätöitä, fläppitauluja ja paksuja tusseja?

Ei vainen, puhujat olivat päteviä ja aiheet hyviä, mutta ainakin minulle jäi se käsitys, ettei sosiaalisella medialla ihan tuosta vain rahaa aleta vuolla. Aika paljon asioita on puhtaan sattuman varassa, ja vaaditaan jo melkoista bisnesvainua ja oraakkelin ominaisuuksia, että se pystyttäisiin riihikuivaksi muuttamaan.

Kahvi 2.0 teki kuitenkin terää. Taisin olla aika väsynyt.

Lounaspuuron ääressä kahlattu Tietoviikko tiesi sekin kertoa, että ainakin Nokialla web2.0 tulee ja pelastaa jopa epäergonomisen toimistotyöläisen:

”Sekä fyysiseen että virtuaaliseen työympäristöön on [Nokian tietohallintojohtaja John] Clarken mukaan kiinnitettävä jatkuvasti huomiota: miten ihmiset istuvat ja jakavat kokemuksiaan, millainen on kokoustila, miten he käyttävät tietokoneitaan? Web 2.0:ssa on löydettävä balanssi potentiaalin ja rajoittamisen välillä. [...] Innovatiivisuutta ei Nokiassa siivitetä siten, että tietty osa työajasta pyhitettäisiin ’leikkimiseen’. Ennemminkin päämääränä on Clarken mukaan luoda työympäristö, joka mahdollistaa jatkuvan ideoinnin ja innovoinnin. ’Haluamme ympäristön, jossa ideat syntyvät mahdollisimman luonnostaan. Web 2.0:ssa ei ole kyse sovelluksista vaan sosiaalisesta verkostoitumisesta.’”

Social action in a book
Matalalento jatkui Esko Kurvisen väitöstilaisuuteen ihmettelemään sosiaalista vuorovaikutusta tietoyhteiskunnassa, mutta siinä vaiheessa alkoi yhteisöllisyys jo painaa sosiologin silmissä aika tavalla. Aihehan on tavattoman mielenkiintoinen: väitöskirjan tavoitteena kun on ymmärtää paremmin, miten ihmiset käyttävät vuorovaikutteisia tuotteita, ja yhdistää sosiologisen vuorovaikutustutkimuksen periaatteita, käsitteitä ja työtapoja uusien tuotteiden käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun. Siispä kirja kainaloon ja lukemaan.

(Pahoittelut otsikosta, Kari. Tai ei sittenkään. :-)

Older posts

© 2014 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑