Ainaiset

Matkustin Joensuuhun tilapäisasumukseeni, ja mitä näin:

Universal

Jotkin asiat eivät muutu. Jospa televisiovalmistajat vielä joskus keksisivät kaukosäätimen, jonka patterikotelon takakansi ei jatkuvasti irtoa. Onhan sitä jo odotettukin. Digiboksin kaukosäädin on vielä pitänyt pintansa, ihme kyllä. Evoluutio kääntyikin toiseen suuntaan.

Oikeasti piti päivittämäni siksi, että sukulaisetkin ovat jo alkaneet huomautella ja peräti epäillä, että olenko ryhtynyt pitämään jotain toista blogia, kun täällä ei tapahdu mitään. Taidan suositella heille seuraavaksi jotain muuta sosiaalisen median välinettä. Tulevana viikonloppuna tosin epäilys osoittautuu oikeaksi, kun bloggaan taas kerran Ilosaarirockin nimissä – ehkä itse asiassa jo vähän tässä viikollakin, kukapa tietää.

Vuoden ilahduttavin

Toisaalla olen jo listannut viime vuoden parhaat levyt, mutta täällä blogin puolella pitää ehdottomasti mainita vuoden ilahduttavin sovellus. Se on musiikkisofta Spotify.

Spotify

Paitsi että Spotify tarjoaa oivallisen kavalkadin kaikenlaista musiikkia (ja etenkin aivan hillittömiä kasarikokoelmia), se on alun etsi ja löydä -vaiheen jälkeen varsin ketterä käyttää – etenkin jos muistaa olla aktiivinen hiiren oikean näppäimen kanssa. Myös TechCrunch hehkuttaa Spotifyä:

“The user experience is beyond even the best web based streaming services like LaLa, MySpace Music and Imeem. It acts like a fully stocked iTunes, with everything hyperlinked to easily find related music. Creating playlists is a snap. There is no way to move music outside of the application, or onto music devices. But it is the best way to legally find and stream music for free that I’ve seen.”

Spotify on kutsun saaneille ilmainen käyttää, vaikka toimiikin toistaiseksi vain muutamissa maissa (Suomi mukaanlukien). Siihen voi ostaa myös päiväpassin tai maksaa kuukausihintaa. Toistaiseksi maksan vain Flickrin käytöstä, mutta luulenpa, että Spotify seuraa pian perässä.

So. Central Rain

GearEilisiltainen R.E.M.:in keikka Finnair Stadiumilla oli takuulla kylmin keikkakokemukseni ikinä, vaikka on siellä Provinssirockin vesisateissakin tullut värjöteltyä. Kenties kentällä vesisateessa olisi ollut leppoisampaa kuin katsomon tuulessa ja vaakarännässä, mene tiedä. Mutta vaikka vanhan fanin rakkaus ei olekaan ruostunut, korkeintaan vähän matkan varrella väljähtynyt, niin silti on myönnettävä, että se oli Editors, joka sai allekirjoittaneen villasukat pyörinään jaloissa – olkoonkin, että setä Stipe rokkasi ja keikutti pebaa ihan vanhaan malliin.

Jos R.E.M. vielä erehtyy tänne raukoille rajoille, jossa kitaratkin varastetaan, niin aion silti mennä katsomaan.

Tiede on taidetta

Pisti aamun hesarista silmääni menovinkki tälle päivälle niille, jotka sattuvat harhailemaan iltapäivällä Helsingin keskustassa: Vanhalla ylioppilastalolla nimittäin järjestetään ilmainen yleisöluento klo 16 aiheesta Tiede on taidetta – Minä sosiaalisessa mediassa. Tarkempi kuvaus kuuluu näin:

“Median uusi valta: Verkkoyhteisöt ja pelit. Ihmisen ja teknologian suhde. Mukana keskustelussa professori Frans Mäyrä, tutkija Johanna Sumiala ja IRC-galleria -palvelun johtaja Ville Mujunen. Keskustelua vetää toimittaja Minna Lindgren.”

Tapahtuma on osa Art Goes Kapakka -hippaloita.

Ja vielä: Flow-festareille saa vielä sittenkin lippuja tälle päivälle, jos joku on niitä vailla.

Ukkosta radalla

Tai oikeammin Senaatintorilla, jossa meuhkasi eilen muiden pohjoiskarjalaisten artistien joukossa Klaus Thunder & Ukkosmaine.

Klaus Thunder & Ukkosmaine

Oli siinä turisteilla ihmettelemistä, kun Joensuun pojat näyttivät mistä synapopkana pissii. Mutta yksikään ei poistunut paikalta naama mutrussa, se on varma. Seuraavan kerran bändiä sopii ihailla vaikka Ilosaarirockin Sulo-klubilla.