Kosketuksia

Jos on laillani suhtautunut skeptisesti kosketusnäyttöihin (aina tuhruisia! ei haptista palautetta! kauhistus saavutettavuudelle!), voi olla ainakin ilahtunut uutisesta, jonka mukaan Nokia on kehittämässä Haptikos-nimistä teknologiaa, joka “saa kosketusnäytön tuntumaan oikealta näppäimistöltä”, kertoo Muropaketti. Uutisen lähde tarkentaa:

“The problem in perfecting the tech – codenamed Haptikos, meaning ‘to touch’ – lies in how our fingers experience a key press. We actually feel two movements, in and out, and these movements and the associated audio have to be perfectly attuned to the speed and responsiveness of a real keyboard. In use, the touch feedback on the demo device was near on perfect. Each press of a key returned a clunky click and tactile snap on the touchscreen, which made typing feel incredibly responsive and very usable on the smooth screen surface. In fact it was hard to remember that you were using a touchscreen keyboard.”

Haptikos olisi tarkoitus nähdä tulevaisuudessa Nokian S60 Touch -puhelimissa, mutta aikataulusta ei vielä ole tietoa. Odotan mielenkiinnolla.

Herkut 8.8.2007

Tämä oli testi. Olipa hankalaa saada säädettyä del.icio.us-asetuksia kohdalleen; etenkin julkaisuaika tuli nyt aivan sattumanvaraisesti! Mitä mieltä olette: tarvitaanko päivittäistä linkkilistaa, vai riittääkö se, että viimeisimmät linkkilisäykset juoksevat tuossa sivun oikeassa laidassa? Ja mitenkähän tuosta automaattipostauksesta saisi niinikään automaattisesti jätettyä avainsanat pois?

del.icio.us on ajoittain muutenkin oikutteleva – esimerkiksi Facebook-yhteys ei onnistu alkuunkaan. Jos sait sen toimimaan, niin kerro ihmeessä kuinka sen teit.

Elämäni kännykän kanssa

Koska tänään on muutenkin jo puhuttu Nokiasta, niin tässä vielä pari oivallista merkintää lisää.

Reetalla menee hermot puhelimen kysellessä tyhmiä:

“Jokainen kerta kun soitan jollekulle, puhelin kysyy, haluanko soittaa videopuhelun vai äänipuhelun. No arvatkaa???!! Ja mikä helvetti on ÄÄNIPUHELU? Puhelu, joka välittää ääniä? Great.”

Ymmärrän ja sympatiseeraan. Mutta vielä enemmän tunnen samaa tuskaa kuin Tanja – puhelimemme kun ovat läheistä sukua toisilleen (minulla se ei ole ME):

“Miksi N73ME:ni vilkkuu öin ja päivin epileptisellä vimmalla? Miksi soittoäänen valinta ja hälytyksen tyypin vaihtaminen on N73:ssä niin monimutkaista? Miksi N73:n on äärimmäisen vaikea tunnistaa edellisestä Nokian mallista sim-kortin kautta siirrettyjä yhteystietoja? Miksi N73 haluaa, että luetteloin jokaisen kontaktini ensisijaisesti heidän sukunimensä perusteella, vaikka kyse olisi äidistäni – jota haluaisin luettelossanikin kutsua yksinkertaisesti vain ‘äidiksi’? Onko Nokian puhelinluettelo-ominaisuuksia ollut kehittämässä insinööri, joka muistelee kaiholla armeija-aikaansa ja sen miehistä ‘Nieminen, asento!’ -puhuttelukulttuuria?

[...] Ja miten N73ME:ssä toimii herätys? Äänen voi valita, mutta sen voimakkuutta tai tyyppiä ei. Myöskään torkkuominaisuuksiin ei voi vaikuttaa. Jopa ikivanhassa edellisessä nokiassani sai itse valita, miten torkku toimii, kuinka pitkiä torkahduksia puhelin heräteltävälleen sallii ja millaisella äänellä ko. käyttäjän tajuntaa lähestytään. N73ME:ssä torkku toimii lisäksi ainoastaan viisi kertaa yhden herätystapahtuman aikana. Sensuuria! Mitä se kenellekään kuuluu, vaikka haluaisin viettää kaiket päiväni painellen viiden minuutin välein torkkukytkintä?”

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. Puhelimeni muistin jälleen täytyttyä ja vippaskonstein tyhjennyttyä olen onnellinen siitä, että ylipäätään pääsen lukemaan minulle tulevat viestit – olkoonkin, että Näytä-painikkeen painaminen “1 uusi viesti” -ilmoituksen yhteydessä ei suinkaan näytä viestiä, vaan tyhjentää koko työpöydän. Pääsen sentään siihen käsiksi kätevästi Viestit-valikon kautta.

Muisti menee

Puhelimeni väittää muistin täyttyneen, ja kehottaa poistamaan tiedostoja.

Blondi on ymmällään. Muistikortilla tilaa näyttäisi olevan yllin kyllin, ja kun vihdoin saan kaivettua jostain esiin puhelimen muistin tilan, en voi mitenkään ymmärtää, mistä luvut muodostuvat. Muistia on listauksen mukaan käytetty 44 Mt, ja vapaana sitä on huikeat 146 kt, mutta osioittain eritelty käytetyn muistin määrä ei todellakaan ole yhteensä 44 Mt – ei taida olla edes 1 Mt! Mitä pitää poistaa ja mistä? Ja miten? Olisiko käyttäjän alkuun auttaminen todellakin liikaa vaadittu (“voit vapauttaa muistia esimerkiksi näin ja näin”)?

Joskus toivoisin näiden aparaattien suunnittelijoiden käyttävän hiukan enemmän sitä maalaisjärkeä. Usein jopa käyttäjältä kysäiseminen saattaisi auttaa.

iPhone antaa siivet

Näinä päivinä on ollut liki mahdotonta välttyä iPhone-aiheisilta uutisilta, ellei nyt ole sattumalta vetäytynyt viettämään kesälomaa jonnekin erämaamökkiin sähköisten viestimien ulottumattomiin – Jobs tuskin sentään vielä savumerkeillä viestii. Pörinää on riittänyt niin perinteisissä kuin moderneissakin viestimissä, ja tänään joukkoon mahtui jo lievää vahingoniloakin, kun iPhonen käyttöönoton kerrotaan takkuilleen. Ilmiön koko kontekstissa uutinen on kuitenkin hyttysen kokoluokkaa.

Bokardossa sen sijaan on mainio kirjoitus siitä, mitä kaikki uutisointi saa aikaan tavallisen kuluttajan näkövinkkelistä. Apple’s iPhone and Social Proof ottaa puheeksi sosiaaliset todisteet, sen sosiaalisen vaikutuksen, jolle empivä ihminen joutuu alttiiksi nähdessään esimerkiksi iPhonen tapauksessa tuhansien jonottavan puhelinta itselleen – ja kuinka fiksusti Apple tätä vaikutusta hyödyntää. Siinähän täytyy siis olla jotain jonottamisen arvoista, mattimeikäläinen päättelee, minunkin varmaan pitäisi sellainen hankkia. Kun kerran kaikki muutkin, miksen sitten minä?

“This isn’t a new phenomenon…it’s as old as they get. But what is surprising about the iPhone launch is how Apple is using it to its advantage. Apple knew they had tons of iPhones in stock. They knew that you didn’t have to wait in line for days to get one. But they also knew the power of how that waiting in line would affect those who weren’t, and so they were there to record the whole thing. Now, that excitement is part of their site design…right in the gallery. [...] Apple has done an amazing job of leveraging social proof, both in the build up to the launch as well as in the recording and sharing of it. It may not be part of the design of the product itself, but it sure is part of the iPhone experience.”

Ei siis riitä, että suunnitellaan tuote, joka näyttää hienolta ja toimiikin vielä hyvin. On panostettava siihen kokonaisvaltaiseen kokemukseen, joka tuotteeseen ja kaikkeen sitä ympäröivään liittyy. Jared Spool kertoo:

“People are reporting how the experience makes them an instant celebrity. Lane Becker twittered earlier today about a flight attendant escort to the cockpit, just to show off his phone.”

Ja Bruce Tognazzini:

“I have been so excited by the technology of the iPhone that I want to buy one even though, for me, it doesn’t make a lot of sense. I’m not talking about the typing problem. Even at my advanced age, I suspect I can deal with that with sufficient practice. [...] Traditional cell phones are dull, limited, and at end-of-life. iPhone is glorious, and it is only the beginning.”

Niin, tämä on vasta alkua.