Perusluonteeltani olen nopea ja aikaansaava, mutta sitten on joitakin asioita, joita en saa tehdyksi en sitten millään.

Ne ovat niitä, jotka ovat jotenkin hankalia.

Niin kuin laskujen maksaminen. Laskut eivät koskaan ole silti myöhässä, mutta koska vihaan verkkopankkitunnusten kanssa säätämistä yli kaiken, maksan laskut vasta viime tingassa itseäni pakottamalla ja lahjomalla. Tämä toistuu joka kuukausi, yleensä kahdesti kuussa. Miksi en ole ryhtynyt maksupalvelun asiakkaaksi? Siksi, että haluan säilyä edes vähän kartalla siitä, mihin roponi menevät.

Verokorttiin liittyvät kuviot ovat samaa lajia. En ole verotusmestari, ja jo veroehdotuksen tarkistaminen saa aikaan yökkäysrefleksin. Yhtään sen helpompaa ei ole esimerkiksi uuden verokortin tilaaminen, joka tuli työpaikan vaihtamisen myötä taas ajankohtaiseksi, vaikka veroviranomaiset ovatkin tehneet siitä kohtuullisen helppoa ja verkossa kätevästi hoidettavaa. Sitten kun vielä itse asia olisi helppo! Mutta se ei ole. Ja taas kerran joudun kaivamaan esille vanhat tuttuni, ne verkkopankkitunnukset. Joita vihaan.

Verkkopankkiin ei liity mitenkään puhelimen vaihtaminen uuteen, mutta sekin operaatio pääsee helposti kärkisijoille välteltävien asioiden listallani. Uuden tietokoneen käyttöönotto on lastenleikkiä verrattuna siihen, miten harmaita hiuksia saa aikaan uusi puhelin. Olen vuosien varrella oppinut nokialaisten kommervenkit, mutta mitä tehdä sitten, kun puhelimen merkki vaihtuu kokonaan uuteen, entuudestaan tuntemattomaan? Vaikka työkseni puljaan monenlaisten käyttöliittyminen ja härpättimien kanssa, ei tämä homma helpotu näemmä ikinä. Olen toistaiseksi onnistunut jo mm. saamaan SIM-korttini lukkoon ja repinyt kynteni taistellessani puhelinten takakansien kanssa – niiden avausmekanismit kun eivät tunnu viimeisen viidentoista vuoden aikana juurikaan helpottuneen. Seuraavaksi pitäisi siirtää itse tiedot – askare, jota vältellessä kämppä on jo moneen kertaan siivottu ja paperit järjestetty.

Palveluiden tarjoajat, voisikohan asioille tehdä jotakin?

(Kuva: Rodrigo Quiñones)

Joka kesä Ilosaarirockissa käyskennellessäni minulla on ollut tapana riipiä käsiohjelmasta keskiaukeama, johon on painettu ohjelmakartta, ja kuljettaa sitä läpi viikonlopun takataskussa siltä varalta, että olisin kaiken aikaa selvillä siitä, mikä bändi milloinkin ja missäkin musisoi. Ei myöskään ole ihan kerran tai kahdesti, kun paperiläpyskä on kadonnut, hajonnut tai kastunut.

Mutta nyt tuli muutos tähänkin dilemmaan! Tänä vuonna Ilosaarirockin käsiohjelman voi nimittäin ladata ilmaiseksi puhelimeen, ja ihmetellä soittavia orkestereita sieltä. Ihan kaikkia puhelinmalleja sovellus ei tue, mutta ainakin omaan E66-luuriini lataus sujui helposti ja nopeasti, samoin sovelluksen käyttö – kunhan hoksaa olla kokeilematta “Lavalla nyt” -kohtaa ennen kuin lavalla tosiaan on mitään. Etukäteishätäilystä ei puhelin tykkää.

Texting, originally uploaded by scottchiz.

Flickrissä on hauska ryhmä nimeltä Lost in Text, joka sisältää runsaasti kuvia ihmisistä lähettämässä tekstiviestejä (tai muuten vaan räpläämässä kännyköitään). Paitsi että kuvat itsessään ovat varsin mainioita, toimivat ne myös hyvänä muistutuksena kaikille mobiileja käyttöliittymiä ja laitteita suunnitteleville: käytön konteksti voi olla mikä tahansa ja laitteen pitää toimia kaikkialla. [via]

Erkan vinkki Jaikussa:

Nauratti.

iPhone on kuulemma saanut uuden Google Readerin, mutta kyllä jotain ihmeitä oli tapahtunut omassakin puhelimessani, kun aamulla bussissa aikani kuluksi blogeja lueskelin. Vertailukohtaa ei valitettavasti ole tallella, multa tältä näytti Reader N95:n ruudulla:

Tämä oli “Classic view”. Tarjolla oli näemmä myös “Mobile view” (alla), mutta käytännössä erot olivat kuitenkin varsin vähäiset.

Kokemuksena molemmat olivat kuitenkin merkittävästi aikaisempaa versiota miellyttävämpiä ja selkeämpiä käyttää, jos kohta vievätkin enemmän tilaa ruudulla niin, että joissakin kohdissa joutuu jopa vierittämään sivusuuntaan, mikä ei koskaan ilahduta. Ehkä suurin ero näiden kahden välillä oli se, että siinä missä klassisessa näkymässä yhden merkinnän lukeminen siirtää näkymän ruudulta toiselle, avautuu merkintä mobiilinäkymässä työpöytänäkymän tapaan edellisen alle. Alla oleva kuva havainnollistaa asiaa, joskin huonosti.

Huomaan itse jumittaneeni niin tehokkaasti Google Readeriin, etten ole edes kokeillut muita vaihtoehtoja kännykässäni (Bloglinesia lukuunottamatta, mutta siitä on aikaa, eikä kokemus silloin ollut kovinkaan mieltäylentävä). Mitä muita mobiileja RSS-lukijoita kannattaisi kokeilla?

Vuoden 2008 MEX Mobile User Experience Awards -palkinnot jaettiin viime viikolla Lontoossa järjestetyn MEX-konferenssin yhteydessä. Mobile User Experience Innovation of the Year -pystin sai BSR Blind Phone, näkövammaisille suunniteltu puhelin.

“‘Products for those with disability is an area in the mobile space which has been much ignored, so is a huge opportunity for better design,’ said award winning freelance designer Ben Scott-Robinson. ‘To be recognised as Innovator of the Year is fantastic. MEX has delivered the opportunity to develop the design for the Blind Phone further forward to an actual prototype, something which would probably never have happened without this award.’”

Joystickin oloinen puhelin hämmentää ensinäkemältä, mutta sen speksien lähempi tarkastelu paljastaa, että jokainen yksityiskohta on huolella harkittu. Millä taholla riittäisi rohkeutta pistää laite tuotantoon ja markkinoille?

Forbesissa on hauska artikkeli siitä, mitä puhelinmalli kertoo kantajastaan – samaa aihetta olen tosin sivunnut ennenkin. N95:n käyttäjänä saan alistua seuraavanlaiseen luonnehdintaan:

“The Nokia N95, on the other hand, appeals to a group Steuer [vice president at cultural trends researcher Iconoculture] calls ‘mash creatives’–young people looking to document and share their lives via technology. These power users employ phones like the N95 to create ‘mobile media productions,’ shooting, editing and uploading video to Web sites and blogs, direct from their handsets. (Just be cautious about heading to late-night parties with them, lest you wind up featured on YouTube.)”

Sekä vielä lisäksi: N95:n omistajan viesti muulle maailmalle on, että hän on “One-person creativity machine”.

Ja minusta kun tämä puhelin on vain simppelisti paras koskaan käyttämäni, ei sen kummempaa. Mitähän markkinatutkijat sanoisivat siitä?

LinkedIn on vihdoinkin saanut aikaiseksi mobiilin sivuston – mutta onpas se laimea esitys. Jo etusivulle tultaessa mahdollisuudet menestyä on heitetty romukoppaan esittämällä pelkkä hakukenttä, joka voisi olla miltei miltä tahansa sivustolta. Mieleen tulee, että onko LinkedInin käyttäjän ensisijainen mobiili tarve todellakin ryhtyä etsimään, vai voisiko se olla joku muu? Facebookin näppärä mobiilisaitti antaa sentään hiukan enemmän vaihtoehtoja tuomalla näkyviin haun lisäksi myös viimeisimmät statuspäivitykset ja news feedin, ja siihen verrattuna LinkedIn on perin kalvakka tapaus.

TechCrunchin artikkelin kuvasta voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että iPhonen omistajille kokemus on mukavampi, mutta hei, toistaiseksi heitä on aika vähän.

Kokeile osoitteessa m.linkedin.com.

Japanilaissyntyinen Yuta Watanabe on kehitellyt kaikessa hiljaisuudessa karumpiin oloihin soveltuvan puhelimen, jota sopii käyttää myös vanttuut kädessä. Saattaisivat siitä hyötyä muutkin, niin kuin vaikkapa isommilla sormilla varustetut sekä ne, jotka eivät näe näppäimiä kunnolla. Mutta vaikka puhelimen valkoinen ulkoasu kyllä henkii ihanasti pohjoista ja pakkasta, niin ei yksi lintu kesää tee: yhtä lailla tärkeää olisi se, että laite ei hyydy pohjolan tuiskussa ja viimassa. [via]


Josta ei kyllä tällä hetkellä ole tietoakaan.

30102007042, originally uploaded by Flo Heiss.

Mikä mainio kuva. Onko vastaavia nootteja näkynyt Suomessa?

[via]