Matkalla

Ei ollut matematiikan opiskelu minun kouluaikoinani yhtä innostavaa kuin mitä se on nykyisin, kun edes jossakin maailman kolkassa on ymmärretty havainnollistaa koululaisille mihin matematiikkaa voi tosielämässä tarvita – ja kuinka hienoa se voi olla.

Alunperin eksyin The Futures Channelille ihastelemaan The Shape of Phones -videota, joka kertoo kännykoiden suunnittelusta Motorolalla ihanan selkeällä ja mukaansatempaavalla tavalla. [via] Puheenvuoron saa niin teollinen muotoilija, insinööri kuin käytettävyysihminenkin, joista jokainen ymmärtää tietenkin myös matematiikan päälle. Sitten huomioni varasti Designing Backpacks, video selkäreppusuunnittelijan design-prosessista – mikä sen mielenkiintoisempaa naiselle, jonka käsilaukun virkaa reput toimittavat! Ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin olisi voinut kuvitella.

Mutta varsinainen jättipotti löytyi videosta Building Custom Guitars, jota mainostetaan näin: “Go inside the workshop of Alembic, one of the most influential bass and guitar makers in the business, to see how they rely on precision numbers to craft guitars with the best quality sound and customized fit for each musician.” Ihailuni käsityöammattilaisia kohtaan kohtasi täyttymyksensä katsellessani, kuinka puu taipuu osaavissa käsissä mitä upeimmiksi kitaroiksi.

Olisikohan sittenkin pitänyt jatkaa laajan matematiikan opiskelua.

Tällä verkkokurssilla minäkin saattaisin viihtyä: Juhani Tamminen hurahti verkkoon – Tieturi Vision Oy:n uusi verkkokurssi.

“Käytännönläheinen sisältö avaa käyttäjälle helposti ja ymmärrettävästi yksilön kasvua liiketaloudessa. Kurssi nostaa esille joukon toimintamalleja, jonka avulla yksilö kykenee kehittymään osana voittajajoukkuetta yrityksessä. [...] Tammisen verkkokurssi paneutuu pitkälti oikean asenteen merkitykseen tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkkinä käytetään nuorta jääkiekkoilijaa, joka kasvaa niin urheilijana, ihmisenä kuin myös kokemuksiensa kautta myös liike-elämän kovaksi osaajaksi.”

Verkot tötterölle!

Yksi suosikkini Helsingin Sanomien monien hyvien erikoisliitteiden joukossa on tänään ilmestynyt Koulutusliite, jota voi vähän tahmeana digipaperina lueskella sielläkin, missä itse lehti ei ilmesty. Koulutusliitteessä on paljon luettavaa meillekin, jotka emme enää aktiivisesti koulunpenkkiä kuluta. Toisaalta siitä voi vaikka löytää jotain ihan uutta opiskeltavaa, niin kuin esimerkiksi vitaalishiatsua tai lattiatankoa. Hmm…

Mutta tämänkertaisen liitteen parasta antia oli kuitenkin paitsi monipuolinen verkko-opiskelumahdollisuuksien esittely, niin etenkin paneutuminen erilaisiin opiskelun apuvälineisiin (s. 9). Kuten jutussakin todetaan, niin näkö-, kuulo-, liikunta- tai puhevamma ei estä opiskelua, kunhan oikea apuväline löytyy, ja niitähän onneksi löytyy. Vaikka osa esitellyistä laitteista oli jo entuudestaan tuttuja, niin enemmistö oli sellaisia, joista en ollut koskaan kuullut – niin kuin FM- eli frekvenssimodulaatiolaite ja nappihiiri. Loppupeleissä kuitenkin asenteet ovat välineitä tärkeämpiä, ja jo pienillä asioilla voidaan helpottaa useiden opiskelua ja elämää – esimerkkinä vaikkapa tilojen suunnittelu kaiuttomiksi.

Lisätietoja kuulovammaisten opiskelumahdollisuuksista ja apuvälineistä löytyy Esteetön opiskelu -sivustolta.

Samaa aihetta liippaa myös maailmalta tuleva uutinen, jonka mukaan IBM (joka on oikeasti edelläkävijä saavutettavuusasioissa) on aloittanut tietotekniikan opiskelijoille suunnatun opinto-ohjelman, jossa opiskellaan niitä teknisiä taitoja, joita tarvitaan kaikille saavutettavien ohjelmien ja verkkosivujen tekemiseksi.

“The program aims to improve access to Internet and workplace technologies for people with disabilities, the aging, and non-native language speakers. IBM’s new Web-based lecture teaches techniques to make electronic documents and the Web more accessible.

‘While there are many courses on programming skills, few, if any, lectures are devoted to encouraging students to consider the needs of computer users with sight, hearing or mobility disabilities when they write software code,’ Wayne Dick, Chair of the Computer Engineering and Computer Science Department at the University of California State University, Long Beach, said in a prepared statement. ‘IBM’s considerable expertise in assistive technologies will help computer sciences majors differentiate themselves in the job market, and give the students the satisfaction of helping others and solving challenges.’”

Otetaan Suomeen yksi samanlainen, kiitos. [via]

Virkanainen ihasteli tuoreinta teknologista sovellusta oppimisessa, nimittäin mahdollisuutta saada kirjallinen oppimateriaali suoraan puheena opiskelijan korvaan. Niin kuin uutisessakin mainitaan, on keksinnöstä hyötyä paitsi Veeran kaltaisille auditiivisille oppijoille, myös vaikkapa lukihäiriöisille tai heikkönäköisille. Itse olisin ihan hukassa, sillä tarvitsen oppiakseni mieluiten kynän käteen ja kirjan nenän eteen, tai ainakin kilon paperia muistinpanojen tekemiseen. Oppi tulee lihasten ja manuaalisen työn kautta, se on todettu.

Mutta onpa tätä teknologiaa soveltavassa Edusolutionsissa osattu muutenkin ottaa huomioon erityisryhmien tarpeet, sillä podcastien lisäksi verkko-oppimisympäristöön on integroitu myös ruudunlukija sekä puhesyntetisaattori. Tällaista kehitystä näkisi mielellään enemmänkin! Samainen yritys oli myös taannoin uutisoidun verkkorippikoulun takana.

2.0-ilmiö on siis hiipinyt myös verkko-opetuksen puolelle. Mitä se mahtaakaan tarkoittaa oppimisen kannalta? Kun verkko-opiskelua on kauan moitittu siitä, että sen painopiste on ollut enemmänkin tekniikassa kuin itse sisällössä, niin kuinka oppimistuloksiin ja -prosessiin vaikuttavat blogit, podcastit ja mediatiedostojen jakaminen Flickrin tyyliin? Toki kyse on sisällön jakamisesta, mutta siihen tarvitaan tekniikkaa, johon liittyvän pitkän ja perusteellisen pohdiskelun voi lukea vaikkapa viimeisimmän Piirtoheittimen artikkelista. Kuinka varmistaa se, että toinen ei tapahdu toisen ehdoilla?

Verkko-opetukseen perehtyvä verkkolehti Piirtoheitin ilmestyy varsin harvakseltaan, mutta onpa sisältökin sitten aina sitäkin mietitympää. Uusimman numeron teemana on Mitä on tulossa, mihin olemme menossa?, ja siinä käsitellään otsikon mukaisesti verkko-opetuksen tulevaisuutta, johon liittyvät mm. sellaiset aiheet kuin Web 2.0, E-learning 2.0 ja henkilökohtaisen julkisuuden hallinta. Kannattaa perehtyä.

Yhtä lailla perehtymisen arvoinen on myös Seppäsen Välilyönti 1/2006 (pdf), kokoelma parhaita kirjoituksia. Tässä lehdessä toimii paitsi sisältö, myös ulkoasu. Heti lukemaan!

Olikohan se juuri tänään, kun kollegan kanssa tuli puhetta siitä, kuinka yhä edelleen sovellan kouluaikoina opittua tapaa jäsentää arkea kirjoittamalla asioita ja ajatuksia auki paperille. Listoja, lauseita, ranskalaisia viivoja, yhtäläisyysmerkkejä, nuolia, hakasulkeita. Oikealla kynällä oikealle paperille, mieluiten ruutuvihkoon, ei hienosti mobiililaitteeseen. Minä olen se, joka jättää tietokoneen pois palavereista ja kirjoittaa sillä koulussa opitulla, vanhanaikaisella tavalla. Vuosien aikana luennoilla, seminaareissa ja konferensseissa istuessa olen oppinut poimimaan olennaisen, jäsentämään sitä, kirjoittamaan sen ylös. Kirjoitan, että ymmärtäisin ja että muistaisin. Kirjoitan, että muutkin ymmärtäisivät. Kynä kädessä ajatus tuntuu luistavan paremmin.

Bloggaaminen ei tapahdu kynä kädessä, mutta sekin on yksi tapa harventaa informaatioviidakkoa. Siksi ajatus bloggaamisesta näkyväksi tuotettuna ajatteluna tuntui oikealta ja sopivalta. “Kirjoittaminen on tutkimuksilla todistetusti verraton oppimisen väline. Kirjoittaessaan ihminen jäsentää tietojaan. Kirjoitettuun voi toinen tarttua ja viedä ajatuksia eteenpäin. Bloggaaminen valmentaa kirjoittajaa sietämään keskeneräisiä ajatuksia”, toteaa Anne Rongas Blogien opetuskäyttö -blogissaan, joka on yksi harvoista kotimaisista verkko-opetuksen blogeista ja jo siksikin mainitsemisen arvoinen. Mutta on siellä myös paljon ajattelemisen aihetta ja kaupan päälle mukava, konstailematon ote, josta hyötyvät varmasti etenkin ne, joille tämänkaltainen ajatusten jäsentely on vielä uutta ja jännittävää.

Kas, vuorokauden sisällä olen törmännyt jo kahteen kotimaiseen verkko-oppimisaiheiseen blogiin:

ITK’06-blogi on tietenkin tänä vuonna kosolti myös blogiasioita käsittelevän Interaktiivinen Tietotekniikka Koulutuksessa 2006 -konferenssin kylkeen syntynyt “ryhmäblogi”, jonka ideana on, että kuka tahansa voi rekisteröidä oman bloginsa konferenssin kotisivulle, jonka jälkeen sen konferenssiaiheiset merkinnät alkavat näkyä myös konferenssin blogiosiossa. “ITK ensimmäisenä konferenssina Suomessa on päättänyt ottaa käyttöön sosiaalisen webin mahdollisuudet keskustelun lisäämiseksi ennen konferenssia, konferenssin aikana ja konferenssin jälkeen uuden teknologian tuomien mahdollisuuksien avulla”, tapahtuman sivuilla kerrotaan.

ITK:hon osallistuu myös Tampereen eOppimisen klusteri, jonka
blogissa “sana on vapaa”, ja verkko-oppimiseen liittyviä asioita käsitellään kaiketi myös konferenssia laajemmin. Viimeisimmässä merkinnässä pohditaan mm. sitä, ovatko blogit, wikit, skypet ja mese muoti-ilmiöitä vai ovatko ne tulleet jäädäkseen, ja kuinka opettajapolot säilyvät kehityksessä mukana. Lisää näitä!

Postilaatikkoon kopsahti tiedote, jonka mukaan Kuulonhuoltoliitto on avannut tänään Esteetön opiskelu -verkkosivut, joilla huonokuuloisille nuorille ja opetuksen järjestäjille kerrotaan jatko-opintoihin hakemisesta, koulutusvaihtoehdoista ja opiskelun tukimuodoista. Sivut on tehty huonokuuloisia nuoria ajatellen ja niille on pyritty keräämään tärkeää opiskelutietoutta. Sivuilta löytyy neuvoja opiskelussa jaksamiseen sekä mahdollisuus lähettää omia opiskeluun liittyviä kysymyksiä.

Esteettömästä verkko-opiskelusta sivuilla ei mainita sanallakaan, mutta sitä tietoutta löytyy vaikkapa Skills for Access -portaalin artikkeleista. Esimerkiksi Multimedia: Enhancing Ability -artikkelissa kerrotaan kuinka multimediaa voidaan käyttää verkko-oppimisessa niin, että siitä on hyötyä paitsi huonokuuloisille, myös kognitiivisista vammoista kärsiville.

Piirtoheittimen, verkko-opetukseen perehtyvän verkkolehden, kolmas numero on ilmestynyt. Kylläpä siitä edellisestä tuntuukin olevan pitkä aika! Tällä kertaa teemoina ovat sulautuva opetus (aka blended learning) ja verkkokeskustelut. Propsit vaikean käsitteen suomennoksesta ja etenkin sen tulkinnasta, josta olen samaa mieltä: “‘Blended learning’ on aiemmin tulkittu liittyvän käsitteeseen ‘monimuotoinen opetus’, näin mielestämme ei kuitenkaan ole. Monimuotoinen opetus liittyy erityisesti opetusmuotojen monimuotoisuuteen (luento-, ryhmä-, projekti- jne. opetus) ja opetuksen toteuttamisen väyliin (lähi-, etä-, kirje- jne. opetus). Sulautuva opetus kuvaa opetuksen ympäristöjen integroitumista ja ‘sulautumista’ uudeksi kokonaisuudeksi.”

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: Personal Learning Environments are getting closer. Joskus vuonna sirppi ja vasara ravintolan nurkkapöydässä visioimani personoitu verkko-oppimisympäristö on nyt saamassa tuulta siipiensä alle – joskin vielä aika sekavan kuuloisessa ja varsin rajatussa kontekstissa. Boltonin yliopiston Personal Learning Environments -projektissa ideaa on kuvattu tähän tapaan:

“VLEs are not easily customised to suit the needs and preferences of individuals As learners move between institutions, they may need to learn the interfaces to different VLEs. [...] An alternative approach would be to locate a large amount of VLE functionality with the learner either as a desktop application or an independently hosted portal. Institutions would still provide content via repositories, undertake assessment and so on, but learners would interact with these using their personal systems (Personal Learning Environment), comprising their preferred tools and ways of working. [...] Instead of the learner logging in to a university based system the leaner is able to integrate multiple contexts and sources of learning and develop their own ‘learning mix’.”

Idea on hieno: kaikki omat oppimiseen liittyvät asiat saman katon alla. Kun siihen lisäksi saisi vielä liitettyä mukaan tärkeät tietolähteet, portfolion, oppimispäiväkirjan ja muut tarpeelliset työkalut, niin oltaisiin jo aika lähellä sellaista verkko-oppimisympäristöä, jolle voisi povata valoisaa tulevaisuutta ja monia tyytyväisiä käyttäjiä.