Matkalla

Elämässä pitää olla käytettävyyttä ja Ilosaarirockia.

Author: Marjut (page 1 of 502)

Kello raksuttaa mennyttä aikaa?

kello
Tapahtuipa eräänä päivänä, niin kuin on tapahtunut viimeisen 35 vuoden ajan, että rannekellostani loppui paristo. Koska olen sillä lailla vanhanaikainen, etten ole koskaan oppinut olemaan ja elämään ilman rannekelloa esimerkiksi pelkän kännykän kellon varassa, oli löydettävä pariston vaihtoon kykenevä taho mahdollisimman ripeästi.

Helsingissä:

Jaa-a, missähän täällä on kultasepänliikkeitä? Ja vielä sellaisia liikkeitä, joissa vaihdetaan myös kellojen paristoja? Lähin kultaseppä näyttäisi olevan tuossa vartin bussimatkan päässä, menenpä sinne.

”Meillä ei vaihdeta kellojen paristoja ollenkaan.”

Jaha. Tämä selvä. Kokeillaan seuraavaa, varmaan keskustasta löytyy. ”Vaihdamme paristot odottaessa”, sanoo kyltti ikkunassa. Lupaavaa. Ojennan rannekelloni myyjälle, joka katselee sitä epäluuloisesti. ”Tämä on kyllä niin outoa merkkiä, että onkohan meillä sellaista työkalua että saan tämän auki.” Se on Leijona, ajattelen. Eikö näitä ole Suomessa tuhansilla ihmisillä?

Pariston vaihto kestää ja kestää. Kuulen verhon takaa kilkettä ja ähinää. Tuleekohan kello yhtenä kappaleena takaisin? Lopulta myyjä ilmestyy kelloani pidellen ja mutisee vielä näreästi kuinka hankala se oli avata.

”Kaksikymmentä euroa.”

Maksan ja poistun.

Joensuussa:

Fillarimatka tuttuun kultasepänliikkeeseen kestää minuutin. Jo kolmannessa polvessa palveleva myyjä tervehtii iloisesti. ”Kellosta loppui henki”, sanon ja ojennan rannekelloni operoitavaksi. ”Ka annahan tänne.”

Niks, naks. Kuluu pari minuuttia, näen miten patteri on vaihdettu ja kellon lasia vielä kiillotetaan.

”Mitäs se tekee?”
”Kuusi euroa.”

Kiitos, näkemiin ja hyvää juhannusta.

So much win.

Hyvä Jokakoti

Kuvankaappaus 2015-6-11 kello 11.06.32 AM

Hyvä Jokakoti,

kävin juuri viime viikolla täydentämässä profiiliani sivuillanne. Alvariinsako teillä pitää rampata?

Jos nyt kuitenkin on niin, että teillä on porstuassa tungosta ja käyttäjätunnuksista pulaa, niin mielelläni luovutan paikkani jollekin toiselle. Mieluummin minä Oikotietä ja Etuovea käytän muutenkin.

13 vuotta

Taas se lipsahti, blogin syntymäpäivä. Kutakuinkin kuukausi sitten tämä blogi kuitenkin ehti teini-ikään ja täytti kolmetoista vuotta. Pitäisiköhän alkaa murrosikäisesti kiukutella, paiskoa ovia ja olla mieltä täällä?

En taida.

Paitsi että on minulla yksi mielipide. Jo jonkin aikaa käytettävyysporukoissa on väännetty peistä siitä, ettei käyttäjiä saisi kutsua käyttäjiksi, vaan ihmisiksi. Epäselväksi on jäänyt, että miksi. Kaikkihan me olemme käyttäjiä. Kuluttajia. Ihmisiä. Termi ei mielestäni millään tavalla alenna tai halveksu ketään. Ihansamahei.

Aitous toimii

Joens… anteeksi, Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljas kirjoittaa siitä, kuinka harrastuspohjalta perustettu Joensuun kaupungin ”fanisivu” Facebookissa onkin peitonnut tykkääjämäärissä kaikki viralliset paikalliset mediat: ”Sivusto saavutti hiljattain 15 000 tykkääjän rajapyykin siinä missä esimerkiksi Yle Pohjois-Karjalalla on Facebook-sivullaan 2382 tykkääjää, Karjalaisella 4507 ja Uljaalla 1060.” Joensuun kaupunkikin jää vaatimattomaan puoleentoista tuhanteen tykkääjään.

Aitous toimii. Joensuu – kaupunki idässä -sivu on alusta saakka ollut vähän hupsu, sellaisena hyvinkin aito ja keskittynyt enemmän niihin aiheisiin, jotka etenkin entisiä joensuulaisia kotiseutukaipuussaan ovat kiinnostaneet ja jättänyt laskelmoinnit sikseen. Kun ei yritä olla mitään, voikin yllättäen olla varsin paljon.

(Julkaistu myös tuolla.)

Teille on ovipuhelu

Taloyhtiööni on hiljattain hankittu ovipuhelimet. Hienoa.

En tiedä millä perusteella ovipuhelimet on valittu (ja kaiketi toimittaja kilpailutettu), mutta selvästikään käytettävyys ei ole ollut yksi valintakriteeri – ei tässä, eikä niissä monissa muissakaan ovipuhelimissa, joita olen joutunut elämäni aikana käyttämään. Sinänsä simppelistä laitteesta on onnistuttu tekemään yllättävän monimutkainen, eikä nappien vähyys todellakaan takaa sen helppokäyttöisyyttä.

ovipuhelin

Mitä namiskoista sitten tapahtuu?

Yhden napin koko on suunnilleen sama kuin pikkusormeni kynsi. Aika pieni siis. Vain ylimmän napin toiminto on selvä: siitä avataan ovi. Toimintopalaute on surkea: kun painan avaimen kuvalla merkittyä ovenavausnappia, en voi tietää avautuiko ovi oikeasti, sillä nappi ei oikein painu pohjaan eikä naksahda tai muuten ilmaise homman onnistuneen. Tovin muuttamiseni jälkeen painelin nappia väärin, eikä ovi tietenkään auennut. Niinpä sain juosta alaovella päästämässä ystäviä sisään. Tuntuu huvittavalta, että nappia voi ylipäätään painaa väärin, mutta näemmä sekin on mahdollista. Olen arvellut, että nappia on painettava jotenkin enemmän sen toiselta laidalta, että se menee varmasti pohjaan. Miettikää: tätä pikkuruista nappia vielä pitää painaa jollain tietyllä tekniikalla, että se toimii. Onneksi omat sormet eivät ole tämän isommat. Sittemmin opin kuuntelemaan avautuuko alaovi napin painamisen jälkeen. Muuten ei voi olla varmuutta. Onneksi en asu ylimmässä kerroksessa.

Kahden muun napin funktio on jäänyt mysteeriksi. Keskimmäiseen voisin kuvitella syttyvän jonkinlaisen valon, mutta käytännössä en ole nähnyt siinä mitään valoa koskaan. Painaa sitä ei voi, eli käytännössä se ei ole nappi ollenkaan. Alimmassa napissa näyttäisi olevan jonkinlainen käännettävä nuppi, joka ei kuitenkaan käänny mihinkään. Jos se kääntyisi, niin en sittenkään tietäisi että mitä napista tapahtuu. Arvauksia?

Ongelmat olisivat yksinkertaisesti ratkaistavissa. Ovipuhelimeen mahtuisi vaikka tuplasti isommat napit, jolloin niiden painaminen helpottuisi. Niin ikään siinä olisi tilaa myös jonkinlaisille symboleille tai jopa teksteille, jotka kertovat mitä napeista painamalla tapahtuu. Ei kuulosta vaikealta. Ei kuulosta kalliilta. Jokin kuitenkin maksaa.

Itse kaipaisin ovipuhelimiin lisäksi ainakin hälytysäänen volyymin säädintä (nykyisen ääni on mallia sydänhalvaus) sekä mykistintä. Joissakin sellaiset on ollutkin, ei tässä mallissa kuitenkaan.

Talossa asuu myös paljon eläkeläisiä. Haluaisinpa nähdä kuinka ovipuhelimen käyttö sujuu heiltä, joilla ikänäkö vaivaa eikä sormissakaan ole enää niin paljon voimaa kuin tarvittaisiin. Ei ehkä ihan helppoa. Kiinnostaisikin tietää onko missään ovipuhelinta, jonka kanssa olisi jaksettu ajatella asiat loppuun.

Mutta ei se ole aina yksinkertaista siellä soittopuolellakaan.

Doorbell

Older posts

© 2015 Matkalla

Theme by Anders NorenUp ↑