Uusi perheenjäsen
Rauta taipui, ja Windowsin heavy user osti Macin. Tarkemmin sanottuna MacBook Pron, soman alumiinikuorisen ja syliinsopivan otuksen. (Muistattehan taipumukseni personoida sähköisiä laitteita?) Olemme nyt yrittäneet pari päivää opetella yhteiseloa, ja aika hyvin se on sujunutkin. Sitten kun vielä oppisin olemaan tohottamatta hiirellä minne sattuu ikkunoita hukaten.
Ettei totuus unohtuisi, on Macin kaverina vielä pikku-Acer, jossa hyrräävä XP tuntuu suorastaan leppoisalta Vistaan verrattuna. Opin vasta jälkikäteen, että Acer ja Vista on ainakin näytönohjaimen tappava yhdistelmä, eikä sitä voi suositella kenellekään. Sitä en silti tajua miksi tietokoneen ostamisen pitää edelleenkin, herran vuonna 2010, olla jotain ihmeen salatiedettä, joka vaatii pitkällistä perehtymistä netin (nörtti)keskustelupalstoihin ja huutelua sosiaalisen median eri foorumeilla? Sillä tietokonekaupassa palvelua saa vain se, jolla on alan lingo hallussa, ja pariskunnan ollessa ostoksilla puhutellaan vain miestä. Naisena ja noviisina en voi luottaa sekuntiakaan siihen, että myyjä myy mitä tarvitsen. Voinkin vain toivoa, että seuraava kauppareissu ei koittaisi ihan yhtä pian.
Onneks olkoon uuden perheenjäsenen johdota. Yksi Vista kone vähemmän ja maailma on parempi paikka. Me annettiin mutsille yks vanha MacBook joululahjaks sen ei oo tarvinut soittaa kertaakaan tarvitessaan apua. Tosin, nauhoitin sille tunteroisen verran helppi screenereitä..
k
Osuit mielestäni yhteen Applen selkeään myyntivalttiin: heidän tuotelinjastonsa on todella yksinkertainen. Lisäksi, yhdenkään Applen mallin kanssa ei _voi_ osua totaalisen hutiin kun kaikki ovat täysin käyttökelpoisia peruskokoonpanossaan.
Kannettavien mukana tulee yleensä kaikkea ylimääräistä roinaa (ainakin Acerin ja HP:n kannettavissa).
Kaikki turhat kikkareet kannattaa poistaa, niin käyttömukavuus nousee ja ehkä konekin saattaa nopeutua pikkiriikkisen! :)
Hahhaaa! Onneksi olkoon!