Tietoyhteiskuntaristiriita

Sillä aikaa kun allekirjoittanut vietti eilen entisen työnantajansa 10-vuotisbileitä, Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkisti raportin Suomen tietoyhteiskunnan korjausliikkeestä (pdf). Raporttia on työstänyt Risto Siilasmaan vetämä asiantuntijaryhmä, joka patistaa Suomea oman tulevaisuutensa nimissä tekemään nopeita ja välttämättömiä korjausliikkeitä tietoyhteiskunnan suunnan muuttamiseksi ja yhteiskunnan vastaisen kehittymisen pohjaksi. Raportin kirjoitti Teppo Turkki. Näin kertoo Tietoviikko.

Asiantuntijaryhmä sai puristettua työnsä tulokset kahdeksan kohdan toimenpidelistaksi (löytyy Tietoviikon uutisesta), joka, anteeksi nyt vaan, ei huimaa ainakaan minun päätäni innovatiivisuudellaan. Mikähän ihme siinä on, että kun aletaan puhua tietoyhteiskunnasta, puhutaan automaattisesti hallinnosta, byrokratiasta, julkisesta sektorista, kansallisista käytännöistä, sähköisestä laskusta ja ties mistä muusta, joka on yhtä kiinnostavaa kuin katsoisi heinän kasvavan?

Olen vasta raportin kahlaamisen alkumetreillä, mutta jo nyt sieltä pistää silmään Teppo Turkin viesti lukijalle:

“Tietoyhteiskunta-käsite on Suomessa ollut jo aikoja kaluttu luu, jotenkin ontto ja merkityksistä tyhjentynyt. Moni on halunnut koko sanasta eroon. Toisaalta, olen viime vuosina tehnyt paljon työtä Japanissa ja Etelä-Koreassa, jossa olen voinut seurata kukoistavaa digitaalisen evoluution kolmatta vaihetta, jossa kansalliset kulttuurit ja ihmisten sosiaalisen elämän käytännöt liukuvat yhteen virtuaalisten teknologioiden kanssa, ja sitä kuinka ihminen, yhteisöt ja
yhteiskunta sekä uudet digitaaliset palvelut vähitellen kutovat kasaan yhteistä, äärimmäisen kiinnostavaa olemisen symbioosia.

[...] Kysymys on nyt lähes kaiken ympärillämme olevan digitalisoitumisesta. Tieto ja data ovat yhteiskuntamme uutta verenkiertoa. Todellinen ja virtuaalinen liukuvat yhteen. Yhteydestä internetiin on tullut ihmisille, yrityksille ja yhteisöille elintärkeä perushyödyke kuten puhtaasta vedestä ja sähköstä. Virtuaalisista välineistä kehittyy huimaa vauhtia ihmisten sosiaalisen ja poliittisen elämän, viihtymisen ja työn välttämättömiä toiminta-alustoja.”

Turkki puhuu ihmisistä. Mihin asiantuntijaryhmä ne toimenpiteistään kadotti?

Sosiaalisen median pelisäännöistä

Harto Pönkä on oppimisen ja koulutusteknologian asiantuntija ja digimedia-alan yrittäjä, joka julkaisee jatkuvalla syötöllä toinen toistaan parempia esityksiä sosiaaliseen mediaan liittyvistä teemoista. Tämäkin on täyttä timanttia kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan tuli mieleen, että ihanko oikeasti tällaisen saa käyttöön ihan ilmaiseksi.

Esteettömyyttä käytettävyyspäivänä

Vietin eilen maailman käytettävyyspäivän iltapäivää SIGCHI Finlandin jokavuotisessa syysseminaarissa, jonka järjestäjänä toimi tällä kertaa Yle, ja jonka aiheena oli esteettömyys.

Ja propsit Ylelle! En muista että koskaan aikaisemmin SIGCHI Finlandin syysseminaareissa olisi ollut vastaavaa osanottajamäärää: Ison Pajan auditorio oli täpötäynnä. Kiitos kuuluu eittämättä aikaisempia vuosia merkittävästi paremmalle tiedotuskampanjalle, kun seminaarille oli oma Facebook-ryhmäkin pelkän sähköpostilistan sijaan, ja sosiaalisissa verkostoissa oli positiivista kuhinaa jo hyvissä ajoin.

Ylen Verkkopalvelujen esteettömyys -seminaarisivu pitää sisällään kaiken olennaisen tiedon tapahtumasta esitysmateriaaleineen ja Qaiku- ym. linkkeineen, ja ehkä se ilmestyy jossain vaiheessa Areenaankin, joten en käy kertaamaan sitä tässä. Mitään erityisen uutta ohjelmassa ei ollut, vaan ennemminkin tervetullutta kertausta perusasioista. Aiheeseen aikaisemmin perehtymättömät saivat varmasti rautaisannoksen esteettömyystietoutta.

Yleistunnelmasta pitää sen sijaan sanoa sananen, sillä se oli mielestäni ihan poikkeuksellisen hilpeä. Monissa esteettömyysseminaareissa istuneena en ole aikaisemmin kokenut sitä, että aikaisemmin aiheeseen liittynyt jäykistely loisti poissaolollaan, ja kukin esiintyjä sai yleisöstä irti spontaaneja nauruja ehkä suunnittelemattomastikin. Hyvät esiintyjät, siis.

Jouduin ikäväkseni poistumaan kesken paneelin, joten kuulematta jäi se, löytyikö konsensus siitä, miten verkkosivujen esteettömyyttä saisi lisättyä. En itse jaksa uskoa pelkkään Jungnerinkin hehkuttamaan goodwilliin, vaan arvelen jonkinlaisen lainsäädännön olevan paikallaan ennen kuin oikeasti alkaa tapahtua. Niin ikään jäin itse miettimään sitä, että mistä kaikki tekijät saavat oppia esteettömien verkkosivujen tekemiseen, koska tietääkseni sitä ei juuri missään erikseen opeteta, jos kohta edes osana muuta koulutusta. Emme kai luota siihen, että kyllä ne devaajat/suunnittelijat/designerit hankkivat oppinsa itse? Saisiko lainsäädäntö johtoportaan oivaltamaan asian tärkeyden ja panostamaan siihen, että työntekijöillä on tarvittava tietous – ja tarvitaanko laki, ennen kuin oppilaitoksista saa koulutusta alalle?

Viimeisen vuorokauden levyt

Pekalta: mitä musiikkia olet kuunnellut viimeisen vuorokauden aikana? Voit kertoa biisejä tai levyjä, mutta kymmenen levyä tai kappaletta.

Kattava listaus löytyy last.fm:stä, mutta tässä viimeiset kymmenen:

  1. Foo Fighters – Learn To Fly
  2. Foo Fighters – My Hero
  3. Foo Fighters – The Pretender
  4. Foo Fighters – Everlong
  5. Foo Fighters – Best Of You
  6. Foo Fighters – All My Life
  7. Kolmas Nainen – Tuli vain mieleen
  8. Kolmas Nainen – Kilpi
  9. Kolmas Nainen – Et sileänä säily
  10. Kolmas Nainen – Mitä tapahtuu

Mainostivat Foo Fightersien uutta kokoelmalevyä aamulla Radio Helsingissä, joten pakkohan sitä oli sitten kuunnella. Ja Kolmas Nainen, no, se nyt jostain syystä on taas viime aikoina kolissut, myös nämä uudet biisit. Viimeisen viikon ajalta lista olisikin sitten ollut täynnä uutta Kentiä.

En haasta ketään, mutta kerro toki vaikka kommenteissa jos osallistut.