Qaikulla on nyt ikää jonkun puolisentoista kuukautta, ja se on rakentunut jo huomattavasti siitä mistä lähdettiin liikkeelle. Se ei ole valmis, se on aika voimakkaasti kehittyvä. Vaihtoehto nykyiselle kehitysmallille olisi ollut puurtaa hupun alla useita kuukausia lisää, ja siellä oltaisiin itse asiassa luultavasti edelleen. Ehkä siinä olisi ollut hyviä puolia, mutta myös huonoja.

Pirjo, ei, emme luule että qaiku tuntuu jaikulta. Meidän tähtäin on siinä, että qaiku tuntuu qaikulta, ja meille se siltä jo tuntuu. Henkilökohtaiset fiiliskysymykset ovat kuitenkin aina oman pään juttuja, joten ne menevät miten menevät.

En tiedä meneekö jo liikaakin keittiöpsykologian puolelle, mutta jos qaikua ajattelee juuri jaiku2.0:na tai tuumaa vahvasti, ettei tunnelma ole hyvä ja ettei kiinnosta, niin ehkä siihen on hankala tottua; päätöshän paikan toimivuudesta omiin tarpeisiin on jo alitajuntaisesti hieman ennalta tehty. Ja tunnelmahan muodostuu ihan lopulta niistä oman lähipiiriin ihmisistä palvelussa ja heidän aktiivisuudestaan. Tähän taas vaikuttaa osin myös oma aktiivisuus.

Mutta taas, ei siinä ole mitään vikaa. Me jatkamme Qaikun kehittämistä oman suunnitelmamme mukaisesti, ja toivottavasti se alkaa jossain vaiheessa tuntua ok:lta :)

Mutta kertokaapa te, jotka ette ole enää “missään”, miltä elämä tuntuu ilman mikroblogia. Jäittekö kaipaamaan jotain, vai oliko se vain kiva kokeilu, joka kesti aikansa ja saikin unohtua?

Voih, milloin elämäni meni tällaiseksi.