Toisaalta en ole ihan vakuuttunut siitä, että käyttäjätutkimusmenetelmät olisivat ihan kehityksen huipussa vielä nekään. Itse ajattelen, että ketteryyttä tarvitaan myös niihin, jotta niitä voitaisiin herkemmin ottaa käyttöön. (Kevyet menetelmätkin ovat parempia kuin ei mitään.)

En näe suurta ristiriitaa siinä, että ketterää kehitystä hyödynnettäisiin jo suunnitteluvaiheessa, jos vain käyttäjät otetaan jo siinä vaiheessa mukaan. Pitäisihän senkin olla mahdollista.

Samoja ajatuksia on pyöritelty muuallakin. Selkeästi jotain on pahasti vialla kun implementointi haluaisi iteroida nopeasti, ja UX ihmiset ihmettelee että miten noita nyt sitten voisi auttaa.

Itse olen ajatellut asian niin, että agile-menetelmien suuri virheoletus on siinä, että iterointiin tarvitaan koodaamista.

Ketterien menetelmien akilleen kantapää on minusta nimenomaan siinä, että tekijät _uskovat_ ottavansa käyttäjien tarpeet hyvin huomioon, koska koko ajan kysytään asiakkaan edustajalta _palaverissa_, että onko tämä nyt hyvä näin, tai voiko tässä kohdassa ryömiä aidan alitse. Samoin tietysti asiakkaan edustajatkin ovat hyvässä uskossa, että he ohjastavat venettä oikeaan suuntaan.

Ehkä ongelma johtuu osittain siitä, että monet tekniikan ihmiset eivät edelleenkään kunnolla ymmärrä, että käyttöliittymä- ja käytettävyyssuunnittelu on ihan yhtä eksaktia menetelmätiedettä kuin ohjelmointikin, vaan sitä pidetään jonain mystisenä taideprosessina.

Käyttäjien tarpeiden selvittämistä ketterän toteutusprojektin aluksi on käsitellyt ainakin Sari A. Laakso GUIDe-paperissaan (http://www.cs.helsinki.fi/u/salaakso/papers/GUIDe-suomeksi.pdf).