Viime torstaina SIGCHI Finlandin syysseminaarissa Nokian johtava tutkija Virpi Roto puhui kuivakkaasti (mikä on jo sinänsä ironista) aiheesta User Experience – From business to theory, ja tuli siinä samalla vilauttaneeksi tekeillä olevaa käyttökokemuksen ISO-standardia, joka vielä tässä vaiheessa kulkee nimellä ISO DIS 9241-210, ja joka määrittelee käyttökokemuksen näin:

“[UX is] a persons’s perceptions and responses that result from the use or anticipated use of a product, system or service.”

Tilaisuudessa nousi syystäkin keskustelua siitä, miksi käyttäjäkokemuskin on nähty aiheelliseksi “tieteellistää” ja tehdä siitä akateemisen rapeaa, kun kyse on kuitenkin jokaisen subjektiivisesta kokemuksesta. Olen itsekin aika hämmentynyt tämän standardin suhteen. Nykyisellään vuorovaikutteisten järjestelmien käyttäjäkeskeistä suunnitteluprosessia (ja käytettävyyttä) kuvaava ISO 13407 on hyödyllinen kenelle tahansa tuotekehittäjälle, mutta kuinka käy tulevaisuudessa, kun nämä kaksi yhdistetään?

Olipas Digitodayssa tänään mainio kirjoitus: “Käyttäjässä on useita vakavia virheitä”.

“Käyttäjän merkitystä aliarvioidaan yleisesti jo nyt. Tietojärjestelmien kehitystyössä ohjenuorana on harvoin se mitä käyttäjä osaa, mitä hän haluaa oppia, tai paljonko hän voi käyttää aikaa etsiäkseen haluamansa tiedon. Reaalimaailmassa tämä näkyy siten, että käyttäjät eivät osaa, eivät viitsi opetella, eivätkä oikein edes ehtisi hakea tarvitsemiaan tietoja.

Miksi sitten tavoitteet järjestelmäkehitykseen vain kysäistään järjestelmän tilaajalta ja sen jälkeen toteutetaan helpoimmalla mahdollisella tavalla. Yksinkertaista – näin säästyy aikaa ja vaivaa.

Valtaosa tietojärjestelmien tämänhetkisistä ongelmista liittyy käytettävyyteen. Hankaluus, hitaus ja epäloogisuus tuskastuttavat, koska useimmat järjestelmät voisivat toimia myös helpommin, nopeammin ja yksinkertaisemmin.

Käytettävyys ei ole toistaiseksi noussut sovellusten suunnittelun lähtökohdaksi, koska on ajateltu, että ihminen oppii uusia asioita ja järjestelmä ei. Tietojärjestelmän muokkaaminen koetaan ylivoimaiseksi ja kalliiksi, ja se vaatii eritysosaamista. Lisäksi ikuinen mysteeri toteuttavalle portaalle on, että miksi pitäisi vielä kysellä jotakin käyttäjiltä, kun voitaisiin jo koodata.”

Vietin liki viisi vuotta lintukodossa ajatellen ja uskoen, että asiat olisivat jo muuttuneet, sillä olin tekemisissä vain samanmielisten tekijöiden ja käytettävyyteen pääasiassa positiivisesti suhtautuvien asiakkaiden kanssa. Aina ei pitäisi olla niin sinisilmäinen. Aina ei myöskään pitäisi hutkia toteuttavaa tahoa, sillä sieltäkin löytyy osaamista ja ymmärrystä. Mutta monessa, liian monessa kohdassa olemme yhä viime vuosituhannella. Valitettavasti.