Matkalla

Tulevalle vuodelle on tiedossa harmaita hiuksia (mutta toivottavasti myös edes muutama onnistumisen kokemus), sillä ostoslistalla on mm. sellainen kauhujen kauhu kuin digiboksi. Odotan polvet tutisten helmikuuta, jolloin armonaika päättyy. Muitakin sähköisiä kapineita on hankittava, niin kuin vaikkapa dvd-soitin ja uusi televisio, joten paitsi että ei ole pelkoa kukkaron täyttymisestä, ei myöskään voi välttyä monen uuden asian opettelulta. Joululahjukseksi saamani digikamera odottaa sekin lähemmän tuttavuuden tekemistä, sillä olen sitä kuulemma harvinaista lajiketta, joka lukee ohjeet ensin ja kokeilee vasta sitten. Meitäkin on.

Mutta on sentään ainakin yksi asia, johon käytettävyys ei ole viime päivinä liittynyt millään tavalla, ja se on se, että olen osannut nauttia ihan perinteisen romaanin lukemisesta jälleen pitkästä aikaa. Kirja, jossa on kannet, ihan oikea kirja. Joka ei sivua töitä mitenkään, ja jota on voinut kahlata sängyssä selällään ja junan ahtaudessa. Jota lukeakseen ei tarvitse klikkailla hiirellä eikä vierittää sivua. Kirja on nautinto. Laittakaa kone kiinni ja tarttukaa sellaiseen. Suosittelen.