Kukkien kielellä

Fallen

Valokuvatorstai:

“Oliverille kukat ovat aina olleet paitsi rakkauden, myös elämän ruokaa. Kukat joita voi katsella ja haistella, joiden kanssa voi elää niiden lyhyen elinkaaren ajan, ne ovat oma nautinnon lähteensä, loputtoman antoisa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka eivät rakasta kukkia tai pitävät niitä vain somisteina, kuten koristetyynyä tai jotain Hummelin posliinihahmoa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka pahoinpitelevät kukkia saadakseen uutetta jota sitten hierovat ihoonsa kuin sotasaalista ja jättävät jälkeensä teurastettujen kukintojen raatoja. Hän tietää että nämä ovat äärimmäisiä, dramaattisia näkemyksiä eikä siksi puhu niistä kovin usein, mutta häntä ihmetyttää, että maailmassa jossa mielihyvä on niin vähissä, ihmiset eivät näe kukkia osana ratkaisua, eivät tajua että oppimatta jäänyt läksy niiden ihanuudesta erottaa ihmiset toisistaan, ihmiset ja maan toisistaan, ihmiset ja iankaikkisen toisistaan.”

(Jean Hanff Korelitz, Valkoinen ruusu – Tammi 2006, suom. Laura Jänisniemi)

Hassua, kuinka juuri eilen kukkia ihaillessani ajattelin, että milloinkahan valokuvatorstain aihe liittyy kukkiin.

Teknologiaelämäkerta

Minkälainen on sinun teknologiaelämäkertasi? Nyt on oiva hetki istahtaa hetkeksi alas ja kirjata se muistiin, ja samalla auttaa tutkijoita työssään. Postilistalta poimittua:

Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen Encounters with Technological Imperative – ETIM -tutkimushanke kerää yhteistyössä SKS:n kanssa teknologioihin liittyviä henkilökohtaisia kokemuksia ja käsityksiä, “teknologiaelämäkertoja”. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita osallistumaan keruuseen kirjoittamalla oman teknologiaelämäkertansa. Keruu on käynnissä 31.08.2007 asti.

Tarkemmat kirjoitusohjeet kertovat mitä, miten ja minkä verran.

Hetken mietittyäni huomasin, että oma teknologiaelämäkertani on itse asiassa tismalleen se sama, jota olen jokaisessa työhaastattelussa kertonut, ja jota edelleen kertailen ihmisille, jotka ihmettelevät kuinka olen löytänyt nykyiseen ammattiini. Mikä kuun asento lieneekään ollut syynä siihen, että alunperin teknologiavastainen ihminen ansaitsee nykyään leipäänsä nimenomaan teknologian parissa. Kyllä siitä aina yhden A4:n verran tekstiä saa aikaan!

Ja jos elämäkerran kirjoittaminen ei nyt nappaa, niin kannattaa käydä lukaisemassa eilisen musiikkikauppa-merkintäni kommentit. Ihmiset kirjoittavat niin ihanasti ja sydänverellä, että johan tässä melkein silmäkulma kostuu.

Elämyksellistä musiikkikauppaa

Luin mielenkiinnolla aamun Taloussanomista uutisen, jonka mukaan Free Record Shop, tuo kauppa, jonne menen vain ellei levyä muualta löydy, aikoo vaihtaa konseptiaan paikatakseen notkahtanutta äänitemyyntiä. Tällä hetkellähän tilanne on sellainen, että yhtiön ostopäällikön mukaan “parhaiten tekevät kauppansa keskihintaiset, niin sanotun mid price -luokan levyt, joilla ei ole enää terävintä uutuusarvoa”. Kohtalaisen kokoisen summan levyihin käyttävänä ihmisenä voisin tässä kohdassa sanoa, että varmasti tämä Free Record Shopin kohdalla pitääkin paikkansa, sillä siellä normaalihintaiset levyt ovat keskimäärin pari euroa kalliimpia kuin muualla, jolloin juuri ne ota kolme kympillä -kampanjat varmasti purevat paremmin.

Mutta mielenkiinnolla jään odottamaan sitä, minkälaisen ostoelämyksen liike aikoo levykauppaan menemisestä paketoida, koska tällä hetkellä “levykauppaan menemistä tai CD-levyn ostamista ei ole millään tavalla markkinoitu elämyksenä tai vaihtoehtona kirjan ostamiselle tai elokuviin menemiselle”. Se saakin varmasti olla melkoinen, että netistä musiikkinsa hankkiva väestönosa jaksaa raahautua fyysisesti paikalle. Henkilökohtaisesti saan suuremmat kiksit pienempien, ketjuihin kuulumattomien liikkeiden tunnelmasta ja joskus jo pelkästä asiakaskunnasta. Jotain opittavaa?