Oleellisin parannus, mitä lehdet voisivat artikkeleilleen niiden blogattavuuden ja sosiaalisen promotoinnin kannalta tehdä, ovat edelleen yksiselitteiset, pysyvät ikilinkit. TR:llakin on tässä mielestäni petrattavaa: lehti jakaa artikkelinsa tarpeettomasti usealle sivulle (ts. useaan osoitteeseen), siististi luettava printtiversio vielä erikseen.

(Btw, Jaiku vai Twitter?)

Omasta mielestäni artikkelityökalujen oikea hyödyllisyys ei edes ole kovin oleellista, ainoastaan koettu. Vaikka olisi kieltämättä hauska tietää kuinka paljon artikkelityökaluja käytetään, niin ainakin itse yhdistän ne eniten lukijoiden huomioimiseen – ja siitä tulee hyvä olo.

Vaikken käyttäisikään ko. työkaluja, niin se että minulla kuitenkin olisi mahdollisuus ja se on huomioitu, nostaa lähes huomaamatta sivuston arvoa mielessäni.

Taitaa kestää hetki ennen kuin hesari tai joku muu tarjoaa saman.

Suurin syy tähän lienee se, että 99% tapauksista ne on toteutettu todella huonosti niin, että niiden olemassaolo vie huomiota itse sisällöltä. Mutta vaikka ne toteutettaisiin fiksusti (kuten yllä erillisen valikon alle), en nää niissä mitään järkeä, sillä jotta valikko toimisi riittävän suurelle osalle lukijoita, siihen olisi liitettävä kymmeniä linkkejä. Lisäksi ongelmana on aina se, että kaikkia sivustoja ei voi millään ympätä mukaan, jolloin kumartaessaan osalle käyttäjiä, pyllistää sille osalle joiden suosikkisivustot eivät mahtuneet ko. valikkoon. (Kyseessä olevan sivuston valikossa ei näytä olevan esimerkiksi Ma.gnolia-palvelua jota itsekin käytän, mutta sen sijaan sieltä löytyy ainakin kolme sellaista palvelua joista en ole koskaan kuullutkaan.)

Mutu-tuntumalla veikkaisin, että lähes kaikilla sosiaalisten linkkipalveluiden tehokäyttäjillä on selaimessaan bookmarkletit käyttämiinsä palveluihin. Bookmarklettien käyttäjät eivät todennäköisesti käytä sivuston tarjoamia oikopolkuja koska oma selain on tutumpi ja helpompi.

Omakohtaisten kokemusten (täysin subjektiivisessa) valossa näistä linkeistä tuntuu olevan useimmissa tapauksissa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ainakin itse suhtaudun joillakin blogimerkintöjen lopussa oleviin ikoniviidakoihin varsin nihkeästi. Toisaalta tuo Technology Review’n lähestymistapa oli varsin siivo, kuvakkeet kun ovat piilossa ellei niitä aio käyttää.