Paketit kasaan

Viikkovitonen ei petä, vaikka kuinka olisi pyhä. Vielä viimeiset joulun tunnelmat, sitten joulu alkaakin jo olla tältä vuodelta paketissa.

1. Saitko pehmeitä paketteja?
2. Saitko kovia paketteja?
Sain kutakuinkin samassa suhteessa sekä pehmeitä että kovia paketteja: tänä vuonna kummatkin olivat tervetulleita, vaikka normaalioloissa kovat vievätkin voiton.

3. Saitko napasi täyteen herkkuja?
Kiitos kysymästä, kyllä sain. Suurimmaksi osaksi vielä omin käsin tehtyjä olivat. Nyt särvin vielä jouluista rooibus-teetä, huomisesta alkaen ei lanttulaatikko enää rokkaa.

4. Saitko hyvän olon tunteen?
Sekin onnistui yllättämään takavasemmalta.

5. Olisitko selvinnyt joulusta vähemmällä törsäämisellä ja syöpöttelyllä?
Eittämättä olisin, mutta olisiko se sitten ollut niin kivaa?

It’s Christmas again, December is here
What did you wish for what did you fear
Look at your behaviour looking for a saviour
Underneath the mistletoe
You should know it is less a crime
To be all alone at Christmas time

(Aimee Mann: Christmas time)

Käyttöliittymää kaksin käsin

Lienenkö joulupöhnässä vai mitä, mutta tämän videon näkeminen oli lähellä räjäyttää tajunnan. Kaltaiselleni kädet saveen -mentaliteetin omaavalle työmuurahaiselle ylläolevassa pätkässä esitetty “käyttöliittymätön”, kosketuksella toimiva käyttöliittymä tuntuu kertakaikkisen himoittavalta. Niin kuin lähteen kommenteissa sanotaan: “It’s bad that I get really turned on by this isn’t it?” [via]

Fake plastic Santas

Ho ho ho!
Helsingin keskusta oli omituisen hiljainen tontun kierrellessä melkein viimeisellä lahjanjakoreissullaan. Olin ennalta varautunut jonoissa kiilaaviin mummoihin ja lastenvaunuilla töniviin kiukkuisiin äiteihin, mutta ilokseni olin väärässä. Kaduilla oli tilaa, kahvilaan mahtui istumaan. Päivän hyvänä tekona palautin bussista löytyneen kännykän omistajalleen. Tuntui melkein joululta – ja johan se aatto huomenna onkin.

Taidankin mennä laittamaan porkkanalaatikon uuniin.