“Onko siinä sähköposti?” kysyin ystävältä, joka oli nostanut puhelimensa kahvilan pöydälle, ettei se raasu itkisi yksin ikäväänsä käsilaukun uumenissa. Onhan seurassa läsnä ja esillä oleva kännykkä vähän kuin puuttuva kolmas jäsen, virtuaalinen henkilö, joka saattaa aktivoitua millä hetkellä hyvänsä. Ja kuinka epäkohteliasta olisikaan jättää sitä huomiotta! Sehän suorastaan kerjää sitä, varastaa senkin huomion, joka ei sille kuuluisi.

Ystävä ei tiennyt vastausta kysymykseen. “Entä tämä ja tämä ominaisuus”, jatkoin, ja ystävä pudisteli päätään; naureskeli vaivaantuneesti, ettei ollut koskaan jaksanut ottaa moisesta selvää. (Jos kyseessä olisi ollut mies, olisin jo tässä vaiheessa saanut vartin esitelmän kaikista erityistoiminnoista ja lisähärpäkkeistäkin. Kokemusta on.) “Puheluiden ja tekstiviestien lisäksi käytän vain kalenteria ja herätyskelloa”, hän puolustautui, vaikka laitteessa olisi ollut ominaisuuksia vaikka muille jakaa. No, mitäpä niitä käyttämään, jos niitä ei tarvitse. Ihan ymmärrettävää, ja luullakseni hyvin yleistä. En minäkään käytä kaikkia puhelimeni hienouksia – käytätkö sinä?

Luin taannoin jostain, että tosiasiassa 3G-puhelinten ostajistakin aniharva surffaa urakakseen kännykällä, koska se on (vielä) niin tavattoman hidas ja käyttöliittymä tahmea. Kuka laajakaistaan ja tietokoneen toimintanopeuteen tottunut haluaa kuluttaa aikaansa mobiilimaailmassa, jossa näkymäkin on niin kovin pieni ja harvat sivut mobiilisti toimivia? Viimeisintä teknologiaa edustavan laitteen omistaminen on vähän sama juttu kuin millä olen perustellut itselleni Helsingissä asumista: on mahdollista tehdä monenlaista. Helsingissä asuessa on kaiken mahdollisen kulttuuri- ja palvelutarjonnan äärellä, mutta tuleeko niistä käytettyä edes murto-osaa? Eipä tule. Välillä toisaalla asuessani kaipasin käyttämättömiä mahdollisuuksiani. Älytöntä.

Puhelimessani, joka ei enää edusta alkuunkaan viimeisintä tekniikkaa, on mm. kamera, videonauhuri, pelejä, multimedia- ja pikaviestien lähetysmahdollisuus, äänitysmahdollisuus, sähköposti, musiikkisoitin, internet-selain (useampia), 72 megatavun laajennettava muisti, USB-liitäntä, langaton Bluetooth sekä mahdollisuus katsella videokuvaa verkosta suoratoistona ja asentaa lisää ohjelmia, jos entiset sattuisivat loppumaan. Kaikkia olen kokeillut, harva on jäänyt käyttöön. Miksi? En joko tarvitse niitä tai käyttökokemus on sen verran kankea, että hoidan hommat mieluummin jollain muulla tavalla. Olisinko valmis vaihtamaan takaisin johonkin yksinkertaisempaan, vähemmän ominaisuuksia sisältävään malliin? En takuulla. Sellainen on ihmisen mieli.