Viime viikolla monia hämmensi Hesarin uutinen, jonka mukaan Suomesta on tulossa ubiikkiyhteiskunta, siis yhteiskunta, jossa tietotekniikka on kaikkialla läsnä. Tätä suomen kielen riemua käsiteltiin mm. Kasassa ja sittemmin Hesarin omassa 5G-teknologiablogissa. Tänään myös Tietoyhteiskunta.fi liittyy joukkoon tummaan kolumnilla, jonka mukaan U-yhteiskunta näyttää arvoverkot. Ihan pätevä ja selkeä juttu, joka osaltaan avaa hyvin tuota kummallista ubiikki-käsitettä.
Mutta mutta. Vielä perjantaina nillitin Kasan kommenttiosastolla kehnoa kielen vääntelyä, mutta tänään silmieni osuessa viimeisimpään aihetta käsittelevään otsikkoon eivät edes kulmat kurtistuneet. Näinkö nopeasti kielikorva todellakin tottui? Ubiikki. Ubiikki. Maistellaanpa kaikki yhdessä. Näyttää nimittäin siltä, että tämän sanan maku tulee ripeässä tahdissa tutuksi kaikille, halusimme tai emme.
Ja sitten kaikki lukemaan Philip K. Dickin romaania Ubik. Romaanilla nyt ei ole mitään tekemistä asian kanssa, mutta tuli mieleen kun ensimmäisen kerran törmäsin sanaan “ubiikki”.
Kun joku kerran on mennyt tuon termin ottamaan käyttöön, niin minkäs sille enää mahtaa? Ja kai nyt uudelle hienolle yhteiskunnalle pitää olla hieno sana, ja mikäpä sen parempi kuin tällainen oudonkuuloinen englannista väännetty…
Ubiikki on kuin nenä tukossa sanottu uniikki… vaikka siitä nyt oikeasti tuleekin udiikki nuhaiosena… Toistan kasaankin kirjoittamani: Ubikin uutio.
Meikäläisen välitön mielleyhtymä sanasta on toistaiseksi ollut ainoastaan jokin jumppa…
Jos tällaisen termin viljely tänä talvikautena alkaa, voisiko käyttää “ubikkia”? “U-Bic”… :))